keskiviikko 30. joulukuuta 2015

Kuvakuulumisia

Blogi on ollut puoli vuotta unessa ja koska siinä ajassa on tapahtunut paljon, ajattelin kertoa kuvien muodossa muutamia valittuja juttuja viime kuukausien ajalta. Kuvat eivät ole aikajärjestyksessa, mutta kaikki ovat kuitenkin elokuu-joulukuu 2015 väliseltä ajalta :)

(c) Iida-maria Ikkala
(c) Iida-Maria Ikkala
Voitto prosentein 64 ja risat, Ekulla 2.sija  (c) Iida-Maria Ikkala
(c) Iida-Maria Ikkala

Lievästi paniikissa ennen meidän ihka ekaa vaativaa B:tä päivänä, jolloin edes helppo A ei onnistunut D: Ihme kyllä ei mennyt niin huonosti kuin verkan perusteella odotin. (c) Leevi
Päivä jolloin Ekku oli superhyvä :3 (c) Leevi
Tuplavoitto syyskuussa :D Ekku ei kestänyt hävitä Hessulle, joten marraskuun seurakisoissa se tasoitti tilit ;D

<3
<3



Mudassa dipattu possu 

Pablo ja Pablon kesäkärsä
(c) Leevi

Siskon pikkuheppa, Pipsa, jumppatreenissä (c) Leevi
(c) Leevi
Lokakuun alussa vietin vähän erilaisen lomaviikon, sillä mulle ja muille meidän koulun ranskaprojektilaisille tuli ranskalaisia viikoksi asumaan ja niiden kanssa me sitten touhuttiin koko viikko. Mulla ei oo kyllä ikinä ollut niin hauskaa kuin tuolla viikolla :D Projektin seuraava osa on sitten Ranskassa, johon lähden huhtikuun lopussa :D Ei millään malttaisi odottaa, niin kova ikävä kaikkia!
1. Kuva: (c) Florimond - Jyväskylässä ranskalaisten kanssa
2. Kuva: (c) Alice - Mun oma ranskalainen, Ambre, ratsastamassa Ekulla. Vaikkei Ambre hevostyttö olekaan, niin se pärjäsi loistavasti Ekun kanssa ja oli ihan luonnonlahjakkuus kun laitoin sen Ekun selkään. Meillä kemiat kohtasi hyvin ja Ambresta tuli tosi rakas ystävä <3
3. Kuva: (c) Ambre - Laukun kanssa esiteltiin meidän asuinalueen metsiä ranskalaisille ja selitettiin yhtä sun toista :D
Matkalla uimaan Ekun, Leevin ja Pipsan kanssa kesäloman viimeisenä päivänä (...jolloin kesä ja aurinko lopulta vasta tuli) :)
Perinteinen ilta-auringon ratsastus

Kiharapäinen hurmuri kisapäivän jälkeen :3

Nyt ei Hessun korvat enää palellu

Pojat nauttii lämmöstä _joulu_viikolla :O
Joulumaasto jouluaattona melkein koko porukan voimin :)

Kisakausi päättyi tällaiseen saldoon meidän seuran 1-tason kisoissa. Ekku oli superhieno ja voitti He A:n 65,345 prosentilla :)

Loppuvuoden kisat ei todellakaan mennyt kaikki ihan putkeen, mutta muutama onnistuminen tuli, niin kuin kuvissa näkyy. Ensi vuonna me panostetaan enemmän valmennuksiin ja katsotaan sitten myöhemmin, että kuinka paljon oikein kisataan, jos edes kisataan vielä tosissaan :) 

Harmillisen vähän on tullut ihan kameraa käytettyä, eikä puhelimestakaan oikein löytynyt kivoja kuvia. Johtuu tosin varmaan siitä, etten enää kovin mielelläni vie puhelinta lähelle tallin betonilattiaa, jossa edellinen puhelimeni sai surmansa. Uusi iphone 6 saisi mielellään vielä elää kauan ;D Katsotaan, jos tilanne olisi muuttunut seuraavan puolen vuoden aikana. Toivotaan myös, että reipastuisin postailemaan edes hieman useammin!

perjantai 31. heinäkuuta 2015

Videoita vuosien takaa +Cheryn ikävöintiä

Innostuin tässä katselemaan vähän vanhempia videoita, ja voi että mitä aarteita sieltä löytyikään. Cherystä löytyi paljon matskua ja itku kurkussa hammasta purren niitä katselin.

Nyt täytyy kertoa (vaikka harvinaisen syvälliseksi meneekin), että on kulunut puoli vuotta, enkä ole edelleenkään päässyt yli Cheryn poismenosta. Ei ole kulunut yhtäkään päivää ettenkö olisi muutamaa kyyneltä vuodattanut ponin vuoksi. Olo ei vaan ole helpottanut yhtään :(
Luulen tämän pitkittyneen suremisen johtuvan osittain siitä, että omistan tosi tehokkaan tunteiden säätely/piilotus -järjestelmän. En ollut Cheryn lopetuksen jälkeen päivääkään(!!) poissa koulusta Cheryn vuoksi, vaikka niin olisin kuvitellut käyvän. Ilmotin vain pikaisesti kaikille, että face2face ei puhuta aiheesta ja koulussa mun olo oli tosi helpottunut, sillä Chery ei ollut koskaan ollut osana mun kouluelämää, muuta kuin ajatuksissa. Toki pari kertaa oli lähellä, etten alkanut kesken tunnin itkeä. Kotona ja tallilla elämä olikin sitten ihan helvettiä.

Olin pitkään niin sekaisin tapahtuneesta, etten oikein osannut käsitellä ponin kuolemaa loppuun. Pystyin jo puhumaan siitä muiden kanssa, mutta samaan aikaan vaan torjuin asian mielessäni ajatellen niin kuin poni olisi vielä elossa. Nyt se on kuitenkin alkanut kostautumaan, sillä olen tässä ihan lyhyen ajan sisällä alkanut menettää itsehillintääni. Ehkä oon viimein sisäistänyt ettei mummokultaa enää ole ;( Cheryn haudalle pystyin astelemaan ensimmäisen kerran vasta alkukesästä. Kävin siellä kahdesti, mutta nyt se tuntuu taas niin kauhean ylitsepääsemättömältä asialta, etten ole voinut sinne mennä. Toki hauta täytyisi siistiä, laittaa risti ja kukkia, mutta kun ei vain kykene, ainakaan vielä toistaiseksi :/

Tämän tekstipätkän kirjoittaminen jo pelkästään aiheuttaa karmivan kyyneltulvan, joten eiköhän vaiheta aihetta siis vähän positiivisemmaksi. Löysin muutaman hauskan videon, jotka haluan nyt jakaa uudelleen vuosien jälkeen :)



Tämä video on seurakisoista helmikuussa 2011. Luokan korkeus oli 70cm. Meidän rata oli niin siisti ja kivan näköinen (mitä nyt pientä ristilaukka-laukanvaihto -säätöä Cheryn osalta)  kunnes sarjan jälkeen tapahtuu pieni läheltä piti -tilanne, koska minä ja Chery aioimme lähteä molemmat eri suuntiin. Mummo yritti olla siinä niin jääräpää :D Kohtaloksi koitui kuitenkin lopulta niin karmivan pelottava portti-este! Siis kyllähän tollaset punaset portit syö pieniä poneja ;)






Ylempi video on kahden vuoden takaa ja alempi on sitten yli kolmen vuoden takaa. Mulle tulee näistä niin hyvä mieli ja ette uskokaan kuinka kovasti kaipaan Ekulla maastoesteilyä. Juuri kun ehditiin päästä lajissa vauhtiin (eli sijoittua meidän ekoissa kenttäkisoissa), niin sitten Ekun jalat eivät enää kestäneet hyppäämistä. Tai no, ei kukaan eläinlääkäri hyppämistä ole koskaan kieltänyt, mutta oma maalaisjärki alkoi jo sanoa, ettei Ekun rakenteen vuoksi hyppääminen enää sovi sille useampien pikkusaikkujen jälkeen. Tässä nyt oottelen, että taivaalta tippuisi mulle Ekku nro2, jolla pääsisin taas kenttäradoille :D
(p.s. 2 vuotta mennyt ja laittaisin edellenkin videon taustalle Darinia, jota mun soittolistat on ihan täynnä ;D)



Päivä, jolloin Ekku ja Chery muuti meidän juuri valmistuneeseen talliin 2,5 vuotta sitten. Tässä pätkässä Ekku oli tutustumassa tarhaansa ja teki pohjatestauksen :)
(Ja voi kyllä, muumimusiikki tulee jo korvista pihalle :D )




Hessu-höpöstä täytyy totta kai laittaa myös video, vaikka tämä on "vain" reilusti vajaa 2 vuotta vanha (tai no ehkä mieluummin  yli 1,5v vanha, tai jostain siitä väliltä :D ) Ostin estesukuisen KOULUhevosen, mutta lähdin silti aika extempore vaan seuranmestaruuskisoihin 80cm luokkaan. Uusinta oli 90cm, mutta ilmoittautuessa ei käynyt pienessä mielessäkään, että oltaisiin oikeasti uusintaan päästy. Esteitä me ei oltu treenattu juuri yhtään! :D No niin me vaan päästiin uusintaan ja nollarata tuli perusradalta sekä uusinnasta! Tulos riitti seuranmestaruus pronssiin :) Kyllä se vaan niin on, että kun hyppääminen on verissä (ainakin Hessun osalta), niin treenaaminen on aivan turhaa ;)
No ei vaineskaan. Jos me olisimme esteratsukko niin kyllä noiden ratojen perusteella joutuisimme aika hirveästi vielä treenaamaan :D Ainakin jos korkeutta tulisi esteille lisää.

Laittelen näitä vielä joskus lisää kun löytyy. Paljon tuli vastaan semmosta matskua, joka nostatti aivan liian kovan häpeän pintaan :D Onneksi en sentään ole ihan kaikkia ponityttö-sekoilujani julkisuuteen jaellut :D Ehkä kaikki pienet heppatytöt (ja miksei pojatkin), ole vähän höpsöjä joskus? (sanokaa pliis, että on, en muuten kestä ;D )

keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

Kesätunnelmia kuvien kera

Täällä päin ollaan taas oltu niin kesäfiiliksissä, ettei postaamaan ole juurikaan ehditty. Laitoin tämän postauksn kuvat jo valmiiksi ennen meidän viime viikonloppuista Tukholman reissua ja tarkoituksena oli matkalla lisätä tekstit. Kävi kuitenkin niin, että heti kun meidän laiva oli puksuttanut rannikon läheisyydestä kohta suurta merta, kaikki yhteydet katosi. Hommasin kyllä 100Mt datapaketin, mutta se oli jo hetkessä kulutettu Ruotsin puolella snäppiä ja wappia käyttäen. No parempi postata myöhään kuin ei milloinkaan ;)

Hessun kuvat (c) Aliisa


Ollaan koko kesä tosi ahkerasti treenailtu poikien kanssa ja työstetty vaativan b:n juttuja. Oon oikeastaan pari vuotta niitä työstänyt välillä enemmän ja välillä vähemmän, mutta nyt ollaan siinä pisteessä, että voitaisiin jo ihan reippaastikin startata sitä. Tai siis no Hessun kanssa ainakin nyt ensin, vaikkakin Ekku tekee kyllä teknisesti kaikki liikkeet paljon paremmin. Haluan vaan olla tosi varma siitä, että kaikki toimii ennen kuin lähetään sitä kisaamaan. Kyllähän mä oisin voinut sitä mennä jo 2 vuotta sitten ei-niin-hyvillä prosenteilla, mutta nyt meillä on mahdollisuus saada hyvät pointsit heti alkuun kun homma toimii oikeasti. Aion kuitenkin startata ensin vielä Kauhajoella ensi lauantaina yhden kansallisen heA:n ja ehkä vasta sitten suunnata katsetta kohti VaB:tä, tai sitten vasta myöhemmin. Tiedän kuitenkin, että osataan poikien kanssa vaativan b:n jutut hyvin, joten ei ole sen suhteen kiirettä, että tarvitsisi kisatuloksia sitä todistelemaan :)

Viimeksi olin kisoissa molempien poikien kanssa Kuopiossa muutama viikko sitten. Tulokset oli Hessun osalta "jopa" 61%, vaikka verryttely jäi lyhyeksi jonka seurauksena raviohjelma meni päin mäntyä. Ekku oli superhieno, mutta tulos jäi hieman vajaa 60%. Hassua oli se, että tuomarien papereissa ei oikein sanottu, että mitä tuossa nyt voisi parantaa, hirveästi oli vaan kehuja. Niin ärsyttävää! Kyllähän siinä jokin mättää jos tulos ei kuitenkaan ole parhaimpien joukossa, joten voisivat myös kertoa, että mikä. Oon huomannu tätä kyllä jo ennenkin, mutta nyt raivostutti ihan tosissaan. Ekku teki paljon paremman radan kuin Hessu, joten prosentit olisivat voineet olla edes toisin päin. Taitaa vaan olla niin, että ei noita pisteitä voida yhtään suhteuttaa hevosen rakenteelliseen kapasiteettiin. Hessun kaltainen hevonen saa pisteitä sillä, että se liikkuu jo luonnostaan näyttävästi. Ekku kuitenkin osaa koota itseään tosi hyvin ja liikkuu omaan rakenteeseensa nähden ihan superhyvin, mutta ei se pärjää kunnon liitokavioiden joukossa. Täytyy vaan yrittää löyttää keino, jolla saan Ekun liikettä vähän isommaksi ja näyttävämmäksi. Ekku kyllä osaa laitumella vapaana ollessaan olla komea näky, mutta ei ole vielä keksinyt esitellä samanlaisia liikkeitä ratsastajan kanssa.

On se vaan niiiin komea <3
Tässä postauksessa on kuvia viime torstailta, jolloin tein poikien kanssa avoja sekä vaihtoja. Avoja oon käyttänyt takaosan toimimisen parantamiseen ja se on tehonnut :) Sain molemmista irti tosi hyvää ja tarmokasta ravia ja siistejä avoja. Vaihdoissa Hessulla meni hieman pasmat sekaisin ja takaosa jäi usein jälkeen tai sitten Hessu alkoi vetelemään jotain omia spurttejaan. Keväällä Hessu teki vielä tosi hyviä vaihtoja ja kokeiltiin silloin pienet sarjavaihdotkin tehdä. Nyt kesän aikana se on helposti alkanut vaan pelleilemään, vaikka onkin yrittänyt silti kovasti. Kun saadaan vaan takaosa ensi kerralla paremmin mukaan vaihtoihin, niin eiköhän ne onnistu taas :)

Ekku on ollut vaihdoissa ihan superhieno. Se tekee tosi lennokkaita vaihtoja ja useinmiten myös ihan puhtaita. Enkä usko olevani kovin väärässä jos väitän, että vaihdot on Ekun suosikkiliike ;)


Keskittyneesti avoa




Tarkotus oli kyllä tehdä vaihto, mutta Hessu päätti esitellä itse keksittyjä ninjaliikkeitä :D Eli takajalat kyydistä pois ja etujaloilla lentelyä. (Ja kuski saa lennokasta kyytiä kun ei pyllykään penkissä pysy)



Ei vitsi kun tää jytky osaa olla niin hieno ;)
Valmennuksia on ollut harmittavan vähän, mutta valmentajien mukaan ollaan kuitenkin menty kokoajan vaan eteenpäin. Ekun kanssa en oikeastaan ole ollut kuin yhdessä valmennuksessa keväällä, sillä varmuuden vuoksi hieman vielä säästelen sen jalkaa, eikä valmennuksissakaan ole aina ollut tilaa mennä kahdella. Hieman sovelletusti kun tekee samat asiat Ekun kanssa, niin pelkällä Hessun kanssa valmentautumisellakin on saatu hyvin tulosta.

Ensi viikonloppuna startataan siis Kauhajoella ja toivottavasti silloin myös Ekun kyvyt huomattaisiin ja pointseja lähtisi enemmän :)

maanantai 15. kesäkuuta 2015

Valmennusta ja vihreä ruusuke!

Otsikko 6/5 ;D Nyt seuraa lyhyt ja ytimekäs selostus, mitä ähkyn jälkeen Hessulle on kuulunut :)

Kun ähkystä oli selvitty, Hessu sai ensin vapaapäivän, sitten kevyemmän jumppailupäivän ja sen jälkeen suunnattiinkin jo valmennuksiin. Olimme kahtena peräkkäisenä päivänä taas tehovalmennuksessa, jossa tällä kertaa keskityttiin pääasiassa laukkaan ja sen parantamiseen. Jälkimmäisenä päivänä muutama viimeinen laukkaympyrä, jossa menimme koottua laukkaa oli ihan superhieno ja valmentaja kehui meitä vaikka kuinka pitkään valmennuksen loputtuakin! Kai tässä siis täytyy olla todella tyytyväinen :D Palasia loksahteli taas paikoilleen ja sain nyt varmuutta siihen, että oon kehittämässä Hessun koottua laukkaa ja käyntiä oikeaan suuntaan. Tämä on tosi tärkeetä, sillä oon joutunut olemaan tosi pitkiä pätkiä ilman valmennuksia, koska niitä on nyt peruttu tosi paljon/ei edes järjestetä, joten täytyy pitää huoli, että suunta on oikea ;)

Meillä oli vain 2 päivää välissä ennen kisoja, joten rankkojen valmennuspäivien päätteksi tehtiin torstaina vaan aika kevyt maastolenkki, ihan vain muutamia asioita harjoiteltiin sieltä käsin. Esim. Hessun keskiravit on ihan taivaallisen hienot kun ne tekee maastossa.  Perjantaina tein vaan kevyttä ratsastusta kentällä valmistellen Hessua kisapäivään. Testailin, että kaasu ja jarru pelittää ja että Hessu liikkuu pyöreästi ja rennosti.

Tässä pari videopätkää valmennuksesta. Eka pätkä, jossa mennään nivelillä, on tiistailta. Kankipätkä on sitten keskiviikolta. Keskiviikon pätkässä mennään laukkaa oikeaan kierrokseen, joka on Hessulla paljon heikompi laukan puoli, joten se on osa syy sille, miksi laukka on huonompaa.




Lauantaina kisattiin sitten kansallisissa, nykyisellä 3-tasolla. Olin ilmoittautunut kahteen luokkaan, sillä Hessulla on jo niin paljon voimaa ja hyvä kunto, että uskoin sen jaksavan 2 luokkaa, koska nyt ei vielä ole edes vaativat luokat kyseessä. Ensimmäisen luokan menin kangilla, vaikka Hessu ei todellakaan toimi niillä kovin hyvin. Ohjelmassa oli kuitenkin muutama kohta, joihin kangista sain "turvaa" :D Ja muutenkin yritän vaan kovasti totuttaa Hessua kankiin, sillä Vaativa B-tasolla ne on jo pakolliset. Hessu oli verkassa ihan kiva, mutta sitten tapahtui se, mitä usein käykin kangilla, eli se "lössähtää". Se kyllä kokoaa hyvin, selkä ja takatassut kulkee mainiosti, mutta kuitenkin se vaan jotenkin venyy ja kaivautuu maahan kiinni, ja sieltä sitä ei niin vaan nosteta. Ohjelma meni siis ihan ok hyvin, mutta siitä ei jäänyt hyvä fiilis päälle. Saatiin vähän reilu 60%, joka oli tuloksenakin ihan ok.

Menimme tuon saman ohjelman muutama viikko aiemmin, ja sillon ei todellakaan mennyt nappiin. Mokattiin ihan kunnolla, mm. unohdin ohjelman kerran, Hessu alkoi rellestää keskilaukassa yms, joten olin tyytyväinen kun suoriuduttiin jo paljon paremmin :D Tosin silloin olin vielä aika kipee, joten laitetaan sen piikkiin :)

Jäljellä oli vielä junnucup-luokka, jossa saatiin mennä nivelillä ihan pakon edestä, mikä ihana helpotus :D Tein tosi lyhyen verryttelyn. Ihan vaan sen verran, että sain Hessun hereille ja kuulolle, sitten mentiinkin suoraan radalle. En keskittynyt radalla mihinkään muuhun, kuin siihen, että muistan ohjelman. Jostain syystä tuntui, etten osaa sitä. Yllätyksekseni kuitenkin muistin ohjelman hyvin ja pääsimme lopputervehdykseen asti.

Odoteltiin palkintojenjakoa

Tuloksemme oli 63,036%, eli aika kivat prosentit, ottaen huomioon, etten edes keskittynyt ratsastamiseen! Vain ja ainoastaan siihen, että muistan ohjelman :D Oltiin pitkän aikaa 2. sijalla ja saatiinkin odottaa monta tuntia, että tiputaanko sijoilta, sillä menin niin luokan alussa ja osallistujia oli lähemmäs 30. Nyt kuitenkin tärppäsi niin kivasti, että sijotuttiin 6. sijalle ja luokassa sijoittui 7 parasta, eli ei edes oltu viimeiset sijoittuneet! :D

Matkalla palkintojenjakoon ohi pelottavan vesilammikon

Tää kuva on jotenkin vaan tosi hauska :D Niin söpöjä heppoja kaikilla :3


Mun kamera oli täynnä hauskoja kuvia tästä tilanteesta :D Tuuli niin hirveesti, että toi ruusuke peitti Hessun näkökentän ja se raukka ei tiennyt, että miten päin olisi päänsä kääntänyt ;D
Nyt jäi kyllä hyvä fiilis kisoista :) Mulla on jo tarkka visio päässä, miten lähdetään parantamaan Hessun liikkumista ja muutenkin ohjelmien ratsastusta, joten saa nähdä tuleeko sillä tulosta. Nyt on tässä on kuitenkin ainakin parin viikon kisatauko ja katsotaan sitten, että kuinka kauas suunnataan seuraavaksi kisaamaan :)



sunnuntai 7. kesäkuuta 2015

Verta, hikeä ja kyyneliä

Otsikko kuvastaa harvinaisen hyvin meidän viimeviikkoista lauantaita.

Mun ja Hessun päivä alkoi tuolloin iloisissa fiiliksissä ja napsittiin kymmenittäin hassuja selfieitä :D Taisimpa ig:ssäkin vähän hehkuttaa loman ihanuutta, mutta en aavistanutkaan mitä edessä vielä oli... :/

Nyt olisi niin paljon kerrotavaa, mutta jotta asiat menee aikajärjestyksessä, niin aloitan tästä meidän viikon takaisesta keissistä :D

Vihdoinkin meitsikin pääsi kesälaitumille viime viikon lauantaina :D Mun loma alkoi vähän erilaisella tavalla. Ratsastin tuolloin lauantaina pojat normaaliin tapaan, jonka jälkeen tein iltatallin, eli hain hepat sisälle ja laitoin ruuat nenän eteen. Naureskelin sitten siinä kun Hessu vaan alkoi touhuamaan jotain omiaan karsinassa eikä koskenutkaan iltapuuroonsa. Sen verran tyhmä kun olen, niin ei hälytyskellot tuossa vaiheessa vielä soinut mulla yhtään.

Olin sammuttanut jo valot ym, vaihtanut takin päälle ja vetämässä mopokypärää päähän kun ajattelin vielä käydä antamassa Ekulle ja Hessulle iltapusut. Hessua ei kuitenkaan näkynyt ollenkaan ja kun menin katsomaan, niin se makasi karsinassaan ihan hiestä märkänä. Yritin kuunnella sen vatsaääniä, mutta aika huolestuttavan hiljaiselta kuulosti. Tein diagnoosin, että Hessulla on ähky. Hylkäsin tietty lähtösuunnitelmat heti ja kävin nappaamassa parafiiniöljypurkin lääkekaapista. Kun olin tullut takaisin, niin Hessu makasi jo ihan raadon näkösenä karsinassa ja mulle tuli tuosta näystä kauhea flashback liittyen Cheryn lopetukseen. Kiljasin sitten ehkä turhankin äänekkäästi ja Hessu pomppasi pystyyn saman tien ja ihan kuin olisi sanonut "Ei tässä mitään, vähän vaan pötköttelin".

Suunnattiin suoraan kentälle kävelemään kenttää ympäri ja välillä aina juotin parafiiniöljyä. Kun reipas ponipoika suunnisti paikalle, niin vaihdettiin kävelytysvuoroja tasaisin väliajoin. Pääsin sitten siinä hakemaan kuumemittarinkin, mutta se näytti ihan normaalia Hessun ruumiinlämpötilaa. Välillä kävi myös mielessä, että Hessulla olisi auringonpistos, joten hoidettiin montaa eri sairautta samaan aikaan. Alkuillasta (n. 6-10 aikaan) Hessua piti kävelyttää kokoajan tai muuten vahtia, ettei se makoile. Karsinassa se oli tosi tuskainen, peruutteli seiniin ja meinasi kaatua. Silloin ei kyllä ollut hauskaa, mutta näin jälkeenpäin mietittynä nauratti, kun Hessu tuli aina karsinan oven eteen, katsoi mua silmiin ja paukutti maata. Se yritti hirveästi komentaa mua ja aina kun menin sen viereen niin se oli ihan, että "Auta nyt, tee mulle jotain!". Hessu oli tosi väsynytkin jo siihen aikaan illasta, mutta se lähti aina tosi mielellään kävelemään. Kierrettiin myös peltotietä ympäri ja siellä se virkosi välillä jo ihan kunnolla. Tilanne ei kuitenkaan rauhoittunut, joten oli pakko soittaa eläinlääkäri paikalle. Jouduttiin n. tunti odottelemaan eläinlääkäriä ja mulla oli kyllä jalat jo ihan muussina siinä vaiheessa kun olin koko päivän touhunnut ja rampannut paikasta toiseen. Onneksi Hessu ei enää yrittänyt makoilla, mutta karsinassa se kierti vain pientä ympyrää ihan apaattisen näköisenä.

Kokeiltiin huijata, että sammutettiin valot ja jätettiin hepat nukkumaan, mutta mentiinkin oikeasti vakoilemaan satulahuoneen ikkunasta. No, ei Hessu rauhoittunut, se oli niin kipeä. Onneksi eläinlääkäri kurvasi paikalle joskus 11(?) aikaan, sillä mulla oli kyllä kaikki keinot jo siinä vaiheessa käytetty. Hessu sai kipulääkettä ja sen olo alkoi pikkuhiljaa helpottaa. Eläinlääkäri meinasi vielä letkuttaa Hessun. Laitettiin jo kaikki valmiiksi letkutusta varten, mutta sitten alkoikin se päivän(tai no yön) verinen osuus.

Hessu ei suostunut millään nielemään letkua. Siinä kävi sitten niin, että letku katkaisi jonkun verisuonen ja verta tuli suihkuna. Ja nyt en yhtään liiottele, siis ihan oikeesti sitä tuli kuin hanasta! Oon nähnyt sellaista vaan kauhuleffoissa ja oli tosi karua katsella kun oma pikku höpönassu vuodattaa karsinaansa ison vesilammikon. Mun ilme oli kuulemma vielä huolestuttavampi kuin Hessun verenvuoto (voikohan se muka olla mahdollista :o) :D. Verta tuli niin pitkään, eikä se yhtään hillittänyt, joten ehdin jo luulla, että Hessu vuotaa kuiviin. Hessuhan ei tietty pysynyt paikallaan vaan pyyhki sitä veristä nenuaan ympäri karsinaa ja maalasi kaiken suolakivestä heinähäkkiin ja juoma-automaattiin lähtien punaiseksi. Odoteltiin eläinlääkärin kanssa, että vuoto vähän hillittää ja sitten eläinlääkäri lähti, koska letkutusta ei pystytty tekemään.

Kipulääke alkoi vaikuttaa ja Hessulle alkoi pikkuhiljaa maistua heinä. Rassukalla oli niin nälkä, että jopa karsinassa olevat veriset heinätkin kelpasivat sille. Tuotiin pieni satsi puhtaampaa heinää häkkiin sille ja sen jälkeen alettiin tekemään pikaista puhdistusta, sillä Hessun karsina (ja jotenkin tosi taidokkaasti myös sen ympärys ;D ) näytti siltä, kuin siellä olisi tapettu joku. Kaikki vesiastiat, jotka oli letkutusta varten varattu, Hessu oli sotkenut verestä punaiseksi. Näytti kuin niissä olisi ollut litroittain verta ja sitä olisi vielä valunut ylikin. Hessu ehti tunkea verisen nenunsa heinäkärryihinkin, joten siinäpähän sitten puolen yön aikoihin meidän tallissa oli kova touhu päällä kun pestiin verisiä ämpäreitä ja kottikärryjä. Siinä vaiheessa alkoi kuitenkin jo hymyilyttää, koska Hessu oli taas oman itsensä oloinen.

Hessun mahakin alkoi toimia normaalisti ja poika oli niin väsynyt, että jätin sen nukkumaan (ja muut hevoset, jotka olivat erittäin äkäisiä nukkumarauhan menettämisestään) ja suuntasin kotiin joskus 1-2 välillä yöllä. Hauskaa oli se, että liikkeellä oli päättäripäivän bileistä tulevaa porukkaa ja huomasin, että verisine ja parafiiniöljyisine ratsastushousujeni kanssa en ollut yhtään sen räjähtäneemmän näköinen kuin monet juhlijoista :D Mun ilta oli mahdollisesti sisältänyt paljon enemmän toimintaa ja jännitystä kuin niiden ;)

No mutta ähkystä selvittiin ja jatkettiin pikkuhiljaa taas valmistautumista kisoihin, joista lisää seuraavassa postauksessa :)

Voi Hessurassukkaa :D
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin... :)

sunnuntai 10. toukokuuta 2015

Kuskin sairastelua ja kevyttä jumppaa

Mun oli tarkoitus olla tänään kisoissa, mutta tein aamulla lopullisen päätöksen siitä, että en lähde kisaamaan, koska olen jo jonkin aikaa ollut aika kipeässä ja heikossa kunnossa. Kyseessä olisi ollut ihan perus 2-tason kilpailu, joten ei me nyt paljosta jääty paitsi. Olisihan se ollut ihan hyvää treeniä Hessulle vielä ennen ensi viiikonlopun 3-tason kisaa, mutta meillä on kyllä sujunut jo muutenkin ihan hyvin :)
Mulla on sekä molemmat korvat että silmät ihan tulehtuneet ja kurkkukin ihan kosketusherkkänä. Oireet onkin sellaiset, että en kuule mitään, näen välillä huonosti, ääntä ei oikein lähde (tai no semmosta hirveetä rutinaa kyllä kuuluu kun yritän puhua), nieleminen sattuu, rintaan pistää ja väsyttää :D Mun kanssa kommunikinti on myös erittäin ärsyttävää, sillä en kuule puhetta ja  mun omasta puheesta ei saa selvää. Pointti oli nyt siis se, että sanokaa mulle, että tein ihan oikean päätöksen kun en lähtenyt kisamaan :D Jäihän toi vaivaamaan kun olin jo niin valmistautunut, mutta toisaalta miksi edes lähteä kun tulos ei tulisi kuitenkaan olemaan paras mahdollinen.
Olen kotona pystynyt viime päivinä ratsastamaan niin, että oon aika tiukoin välein kävellyt tai pysähtynyt hengittämään ja puuskuttamaan, joten olisi voinut olla aika tuskaa yrittää kaksi rataa ratsastaa kokonaan putkeen. Ehditäänhän me vielä myöhemminkin kisata :)

Okei, en nyt suoraan sanottuna tiedä itsekään mitä hain tuolla aloituskappaleella :D Ajattelin ensisijaisesti tulla postaamaan muutaman kuvan, jotka Leevi eilen otti musta ja Hessusta :) Mentiin ihan kevyttä ja venyttävää jumppaa sillä varauksella, että oltaisiin lähdetty tänään kisoihin. Hessu oli alkuun jäykkä ja nihkeä, mutta loppua kohden se alkoi liikkua tosi rullaavasti ja pyöreästi selän läpi :)

Meillä oli taas tosi huono tuuri, sillä vettä alkoi sataa aika pian kentälle menon jälkeen, eikä kuvia pystynyt ottamaan enää. Olisin halunnut nähdä kuvista, miltä Hessun liike ihan lopuksi näytti, mutta se ei nyt onnistunut :/ Tässä kuitenkin muutama räpsy mitä tuli ennen kuin sade tuli ja huuhtoi meidät :)

Haha :D Nauroin maha kippurassa Hessun ilmeelle kun näin ekan kerran tämän kuvan ;D Hessu tunnetusti ahdistuu pusuista jos joku on näkemässä, mutta nyt tais olla jo aivan liian ahdistava tilanne kun yks vieläpä kuvasi tämän söpöilyhetken ;) Voi toista :3
Yritin saada pojista (tässä tapauksessa pojat = Hessu ja Leevi) siistiä yhteiskuvaa, mutta ei siitä meinannut tulla yhtään mitään, koska Hessua ujostutti niin kauheasti :D Se on kyllä ihan hölmö heppa suoraan sanottuna :D ...niin mammanpoika, että ei mitään rajaa ;)

Kuvista tuli aika huonolaatuisia, mutta laitan sen nyt itseni syyksi, sillä olin jättänyt ihan väärät asetukset kameraan. Toisaalta ihan hyvä ettei mun kipeinen olemus näy liian tarkasti, itseäni ainakin ällötti mun punaiset silmät. Ei voinut piilolinssejäkään laittaa, joten oli kyllä ihan mahtavaa yrittää nähdä vesisateen ja silmätulehdusturvotuksen takaa jotain :D





Kivasti alkaa toi Hessun etuosa jo nousta :)


Sumea kuva, mutta Hessun laukka on niin kivan näköstä tässä, että oli pakko laittaa tännekkin :)




Lyhyesti voisin mainita, että pari viikkoa sitten saatiin vähän reilu 62% 2-tason helppo A:sta, joka oli ihan hyvin kun ottaa huomioon, että ratsastettiin hyytävässä vesisateessa se ohjelma läpi. Lisäksi Hessu oli tosi huonon tuntuinen tuolloin, joten hauskaa, että on havaittavissa prosenttien nousua viime kauteen verrattuna, vaikkei edes huippusuoritukseen olla vielä kyettykkään :)

Täytyypä nyt toivoa, että alkaisi antibiootit purra meitsiin, että päästään valmistautumaan hyvissa ajoin ensi viikonloppua varten :) Tänään vietettiin vaan ihan rento päivä Hessun kanssa vihreetä syöden ja aurinkoa ottaen, joten ollaan ainakin henkisesti hyvin palautuneita! ;)

lauantai 25. huhtikuuta 2015

Hopea ei ole häpeä

Palkintojenjako klo 22 viime lauantaina. Vähäsen väsytti poikaa :3

Viime viikonloppu oli ehkä yksi mahtavimmista pitkään aikaan. Tiivistän nyt lyhyesti ja ytimekkäästi mitä oikein tapahtui. Ehdin jo kirjottaa pitkän postauksen, mutta rakas blogger päätti kadottaa koko tekstin, joten mun kirjoitusinto ehti laantua pahasti.

Viiko sitten perjantaina ajelimme Hessu kyydissä Jyväskylään valmennukseen vaikkakin seuraavana päivänä oli kisat tiedossa. Kyseessä oli kuitenkin valmentaja, jonka valmennuksiin ei ole helppoa saada paikkaa, sillä halukkaita on paljon, mutta valmentajalla aikaa on vain rajoitetusti aina kun hän Suomeen tulee. Siispä nyt sen kerran kun tuon paikan sain, niin todellakin sinne menin. Enkä ole hetkeäkään katunut tuota valmennusreissua. Tehtiin vaan ihan perus ympyrätyöskentelyä, ja vaikka oon käynyt ihan huippuhyvillä valmentajilla, niin nyt ehkä vasta ekaa kertaa ikinä mä oikeasti tajusin sen, mitä kaikki valmentajat on yrittänyt mulle kokoajan kertoa! Hessu alkoi liikkua ihan superhyvin mun alla ja kulki kuin ajatus. Tuon valmennuksen jälkeen pystyi tosi hyvillä mielin alkaa valmistautua seuraavaan kisapäivään.


Kisat alkoi lauantaina meidän osalta vasta myöhemmin illasta. Starttasin ensiksi siskon uudella hepalla, Pipsalla, He B K.N.Specialissa. Olin vasta käynyt pari kertaa Pipsan selässä, mutta päätin kuitenkin osallistua silläkin, koska se oli heti koeratsastuksesta lähtien jo tosi toimivan tuntuinen neiti :) Radalla Pipsaa vähän pelotti tuomarit ja muutenkin jännitti, joten tuli muutamia tyhmiä rikkeitä esim. laukkalävistäjällä rikkoi raville ja siitä seurasi nelonen. Kuitenkin tuli hyviäkin pätkiä ja saimme tuomareilta seiskoja. Lopputulos oli 59%, joka ei todellakaan ole huono kun ottaa huomioon, että olin vasta muutaman kerran käynyt tamman selässä. Vähän kyllä jännitin, että hyppääkö Pipsa kouluaitojen yli, sillä se katseli niitä ihan sen näköisenä, että se voisi sen tehdä :D Kyseessä on Latvian entinen estemaajoukkueponi (jos olen oikein ymmärtänyt), joten aitojen yli hyppääminen ei olisi ollut mikään ihme :D

Mulla ei oo Pipsasta muuta kuvaa kuin tämä koeratsastuskuva, mutta tuon näköinen neiti siis kyseessä :)

Hessun kanssa ei ollut odotukset kovin korkealla, sillä meidän edellinen kisanäyttö viime syksynä Ypäjällä oli ehkä tämän vuosisadan noloin suoritus. Hessu on kuitenkin toiminut niin hyvin viime aikoina, että mulla oli hyvät aavistukset jo etukäteen.
Verkassa Hessu toimi ihan mallikelpoisesti ja Herran liikkuvuus ja ratsastettavuus vaan parani kun asteltiin kouluaitojen sisälle. Tuomaritkaan ei edes olleet kovin pelottavia Hessun mielestä (Siis mitä mun tuomarikammoiselle nössölle on oikein tapahtunut? ;D). Rata oli reipas ja hyväntuulinen, meillä oli oikeasti ihan kivaa siellä. Hessu todella tsemppasi, enkä oo ikinä ennen nähnyt sen yrittävän niin kovasti. Kun tulimme lopputervehdykseen ja heitin ohjat löysälle radan loputtua, niin Hessukin "lössähti" ja muuttui puuskuttavaksi ja ihan puhki väsyneeksi tahmatassuksi. Voi toista, se todella taisteli pisteistään :3

Saimme prosentteja 63,017, joka on mun ja Hessun uusi ennätys! Itseasiassa toiselta tuomarilta saimme jopa 65,690% ja jos vain tuon kyseisen tuomarin pointsit olisi otettu huomioon, olisimme voittaneet luokan :D Tässä näkyy nyt tää arvostelulajin ärsyttävyys... No ei vaan saatiin kyllä varmasti ihan ansaitsemamme pointsit ja tällä kertaa ne riittivät itse luokassa 2. sijaan ja juonioreiden hallimestaruus hopealle!
Olen aivan todella tyytyväinen Hessuun, koska takana on sairasloma ja kentän huonon kunnon takia pitkään kestänyt maastoilujakso, joten ei todellakaan lähetty mitään voittoa/sijoituksia havittelemaan. Muutos entiseen on kuitenkin se, että kaikki satulaongelmat, jumit yms pahaa mieltä ja kipua tuottavat ongelmat on nyt eliminoitu ja ollaan löydetty Hessun kanssa uudenlainen yhteys ja parempi luottamus. Nyt voidaan aloittaa puhtaalta pöydältä ja todistaa, miten pohjamudista noustaan ylös! :D
Huomenna starttaan Hessun kanssa Jyväskylässä yhden He A-luokan. Haetaan vielä vähän varmuutta ennen kuin aletaan starttailemaan 3-tasolla :) Pitäkäähän meille peukkuja!

Lisään loppuun pari puhelinkuvaa piristämään lisää tätä postausta :)

Lähetin tämän kuvan myötä keväterveisiä mun ranskalaiselle ystävälle :) Ei ollu uimaranta tuolloin vielä ihan sulanu...
Iskä osasi ottaa kuvan just oikealla hetkellä :D Huomatkaa Ekun ihanat rapatassut