maanantai 26. elokuuta 2013

Kuulumisia

Olen edellisen postauksen jälkeen kokoajan yrittänyt järjestää aikaa seuraavalle postaukselle, mutta vasta nyt, noin 1,5 viikon päästä, se hetki tuli. Tässä ehti tapahtua kaikkea mahdollista, jota en enää edes muista. Mun arki on ollut melkeimpä pelkkää aikaa vastaan taistelemista. Yksinkertaisesti vuorokaudesta loppuu tunnit kesken.
Postauksia ei siis välttämättä tule kovin tiheään tahtiin. Ei kannata säikähtää jos tulee pidempikin väli, kyllä me hengissä ollaan (ainakin toivottavasti :D). Kolme hevosta ja talli vie ihan törkeesti aikaa, enkä mitenkään selviäisi kaikesta yksikseni.
Kyllä tää 9. luokka nyt ehkä just ja just menee, mut vähän huolestuttaa, että miten mä lukiossa selviän. Oon järjestänyt aikaa kavereillekkin ja mm. juoksulenkeille, että olis vähän vastapainoa hevostouhuille. Bloggaaminen jää mun asioiden tärkeysjärjestyksessä aika loppupäähän.

En nyt oikein tiedä, että mistä kertoisin. Oon käynyt valmennuksissa molemmilla pojilla. Välillä on mennyt superhyvin, välillä superhuonosti. 
Ekun kanssa odottelin koko viime viikon estekisoja, jotka oli eilen. No, perjantaina Ekku olikin yllättäen epäpuhdas. Se sama jalka taas, jota se viime syksynä oireili. Eipä siinä auttanut muu kuin perua osallistuminen ja muutenkin mahdollisesti haudata Ekun tulevaisuus estehevosena. Näköjään sen jalka ei kestäkkään hyppäämistä. Tuo epäpuhtaus oli kyllä nopeasti kadonnut, että täytyy nyt vielä miettiä ja seurata tilannetta...
Harmittaisi kyllä ihan hirveästi jos jouduttaisiin kokonaan unohtaa Ekun kanssa hyppääminen. Mä tykkäisin vielä käydä estekisoissa ja erityisesti kenttäkisoissa, vaikka oonkin kouluratsastaja. Hessusta tulee truu kouluhevonen, eikä silläkään voi kuin pikkuesteitä silloin tällöin hyppiä. Kun sille kehittyy kouluhevosen lihaksisto niin se ei edes kykyene hyppäämään kovin korkeita. Ainakin näin mun valmentajat on selittänyt. Joten myös mun oma tulevaisuus este/kenttäratsastajana on mahdollisesti haudattu, ellei joku lahjota mulle kenttähevosta.

Hessun kanssa on kankitreenit mennyt välillä tosi hyvin, joten kouluratsukkona meidän tulevaisuus onneksi näyttää ihan lupaavalta. Sehän se meidän tarkoitus olikin, vaikka silti ne esteet vielä kiinnostaakin. Sain toissapäivänä Hessulle vähän isomman, mutta muuten ihan samanlaisen koulupenkin kuin entinen. Ai että on nyt mukava istua kun pylly mahtuu kunnolla penkkiin :D Saa nähdä, tuleeko huomenna valmentajalta palautetta istunnan paranemisesta. Itse ainakin olen huomannut aika suuren eron.

Mulla ei oo mitään uutta kuvamateriaalia. Viikonloppuna olin tallin kämpässä yötä Laukun ja Tildan kanssa. Sillä aikaa kun ratsastin niin tytöt kuvas mun kameralla videopostausta, mutta en saanut silti julkaista sitä täällä. Joten en tajua, että mitä järkeä siinäkään nyt sitten oli :D Meinasin kyllä laittaa sen ihan vaan kostoksi mun instagramilla leikkimisestä, mutta en mä kehtaa sittenkään ;D koska myötähäpeä...

Ainut jokseenkin onnistunut tilannekuva ratsastamaan lähtemisestä. cee Tilda
Mä en tosiaan löytänyt yhtään sellaisia kivoja kuvia mun tiedostoista, joita olis voinut laittaa tälläseen epämääräiseen postaukseen. Täytyypä taas joku kerta räpsiä kuvia tämmösiä postauksia varten.

Tuli nyt varmasti ihan sekava postaus, mutta oli pakko tulla ilmoittamaan, että hengissä ollaan vielä :D Jos teille tulee mieleen jotain helposti toteutettavia postausehdotuksia, niin laittakaa vaan tulemaan :) Mä voisin yrittää sit tehdä niitä jos loppuviikosta vaikka olis aikaa. Sain myös haasteen viime viikolla. Joten haluaisitteko, että pitkästä aikaa tekisin haasteen?

perjantai 16. elokuuta 2013

Uudet kanget +Poneilua!

Tänään tallilla olikin harvinaisen paljon hälinää. Tarhakatoksessa laitettiin jotain lautoja seiniin, joten siellä oli raksamiehet. Tallissa hääräsi samaan aikaan kengittäjä, satulansovittaja ja mun valmentaja sekä minä ja äiti. Ekulle laitettiin etuseen uusi kenkä, koska entinen oli pudonnut laitumella. Ennen kengitystä mun valmentaja ratsasti Ekkua kangilla ja kehui sitä ihan hirveesti. Ekku on kyllä kehunsa ansainnut, on se niin hieno heppa :D
Hessulle saapui eilen postissa Kiefferin Ulla Salzgeber kankisuitset, jotka sopi sen päähän kuin nyrkki silmään, ainakin mun valmentajan sanojen mukaan ;D Ne on siis semmoiset mustat, joissa on kultaista  "nauhaa" otsapannassa ja turpiksessa sekä soljet on kultaiset. Ennen kuin alettiin Hessun satulaa kattelemaan sen satulasepän kanssa, niin soviteltiin Ekulle ja Hessulle kankikuolaimia. Molemmille löytyi onneksi sopivan kokoiset niin ei tarvitse nyt enää alkaa niitä metsästämään mistään. Hessulle löytyi myös sopiva kullan värinen bridongi, joka sopii hyvin niiden messinkisien kankien kanssa uusiin suitsiin.  
Hessulla on ollut nyt 2 kuukautta Batesin Dressage New satula, joka ei oikein ole ollut sille sopiva. Ongelma on ollut se, että Hessun lihaksisto on muuttunut jo tässä ajassa niin paljon, että etukaari on ollut väärän kokoinen. Itse en ole myöskään osannut istua tuossa satulassa kunnolla ja syy on ollut siinä, että mulle oli vahingossa hommattu liian pieni satula. Mulla on kun sattuu olemaan aika pitkät kintut niin tarvin myös ison penkin :)
Nyt meille on siis tulossa samanlainen, mutta isompana ja pienemmillä polvituilla. Kyllä istuminen on sitten paljon helpompaa. Sitä satulaa käytetään niin kauan kun Hessun lihaksisto vielä kehittyy.

Mun valmentajan kanssa vaihdeltiin hevosia ja rampattiin useampaan otteeseen tallin ja kentän väliä. Välillä kokeilemassa satulaa, välillä kankia. Ratsastin molemmilla pojilla vähän aikaa uusien kankien kanssa ja ne toimi oikein mainiosti. Valmentaja myös varmisti selästä käsin, että ne on sopivat.

Ja sitten siihen tämän postauksen tärkeimpään asiaan, eli Cheryn kuulumisiin! Poni raukka on jäänyt ihan unholaan tässä blogissa. Cherppa on siis viettänyt kesän sairaslomaillessa, ja parannellessa oikeaa etujalkaa. Viime sunnuntaina otin Cheryn liinaan juoksemaan ja poni liikkui ihan puhtaasti! 

Tein jo suunnitelmaa, miten Cheryä alettaisiin tästä pikkuhiljaa taas kuntouttamaan. Mummo on päässyt vähän paisumaan liikaa laitumella :D Mun pikkusiskon olisi tarkoitus alkaa opettelemaan kouluratsastuskiemuroita Cheryllä ja jossakin vaiheessa aloittaa ehkäpä kilpaileminen, joten olisi hyvä saada Chery nyt kuntoon. En mä tietenkään Cherystä luovu. Aion pitää sen mun lenkkikaverina ja agilityponina. Ajattelin mä silti silloin tällöin vähän ratsastaakkin. Oon kuitenkin sen 171cm pitkä ja pitkillä kintuilla varustettu ja Cheryn säkä on 143cm, niin taidanpa ihan suosiolla jättää sen ratsastuksen Annin hoidettavaksi :D Jalat nimittäin hipoo melkein kentän hiekkaa.

Tässä yksi päivä otin pitkästä aikaa rakkaan ystäväni Laukun mukaan tallille ja yhdessä hoitelimme ja ratsastimme Cheryn, ihan niin kuin ennenvanhaan :D Tosin kaikki meidän tallimuistot on sieltä entiseltä tallilta, jolta muutimme viime talvena. Tuli silti mieleen vanhoja muistoja meidän touhuista tallilla.
Menimme ihan kevyesti ilman satulaa käyntiä ja hieman ravia. Yhteensä varmaan n. 10-15 minuuttia. Päätin aloittaa ihan varovasti Cheryn liikutuksen, joten ei menty sen kauempaa. Toinen räpsi kuvia sillä aikaa kun toinen ratsasti, joten saatte nyt vähän kuvamateriaaliakin!

Chery teki kaikkensa ja oli oikein hieno, ettei joutuisi taas pitkälle lomalle. Ja minä tein kaikkeni, ettei jalat näyttäisi liian pitkiltä :D Kyllä ne noin menee kun pitää tarpeeksi koukussa.
Laukun taiteellinen otos, näitä on jo kaivattu :D Joku ei muuten harjannut sen päätä kunnolla, aijai...


Lökärit ja valkoiset tennarit on ihan paras ratsastus- ja talliasu, kyllä Laukku sen tietää! Ottakaa ihmeessä mallia
Tässä vähän myöhemmin tuli hieman takapakkia, sillä Chery ei enää ollutkaan ihan puhdas. Aloitettiin kyllä tosi varovasti, mutta ei se jalkaa taida vielä olla ihan kunnossa. Vois nyt kattoa jos veisi sen sinne klinikalle, niin sais tarkat ohjeet. On se kuitenkin jo huomattavasti paljon parempi :)

Tänä viikonloppuna luvassa kouluvalmennusta Jyväskylässä ft. Ekku & Hessu. Jos ehdin niin teen siitä postausta.
Ja yritän nyt jatkossa kertoa enemmän Cherynkin kuulumisia :)

sunnuntai 11. elokuuta 2013

Koulukisat 10.8

Eilen oli siis seurakoulukisat, joihin lähdin Hessulla ja Ekulla. Mun valmentaja lähti mukaan, joka oli kyllä tosi hyvä juttu. Sain siltä koko ajan hyviä vinkkejä ja neuvoja, joista oli jälleen kerran paljon apua.
Pojat meni kiltisti koppiin ja käyttäytyi siellä tosi fiksusti yhdessä, vaikka ne ei ole kovin paljoa olleet niin lähekkäin tekemisissä.  
Kisapaikalla otimme ensiksi Hessun kopista ja jätettiin Ekku sinne vielä mutustamaan heiniänsä. Ekku oli hassu kun vaihdoin Hessulle suitset kopissa. Se ahmi heiniä ja tuijotti sivusilmällä Hessua tosi murhaavasti korvat luimussa :D Ei Ekku mitenkään agressiivinen ole tms, mutta kyllä se teki selväksi, että kenen heinät ne on ;)

Sitten Hessulle ja mulle vaan kamppeet päälle ja verkkaamaan. 
Hessu oli verkassa ajoittain ihan hyvä. Varasin paljon aikaa verryttelyyn, jotta varmasti sain Hessun läpi. Valmentaja oli siinä kentän laidalla jeesaamassa.
Kilpailu oli maneesissa ja ennen meidän vuoroa käveltiin maneesin toisessa päässä ja kävin ohjelmaa mielessäni läpi. Ennen kuin aloitin radan, otin vähän laukkaa ja ravia tuomaripäädyssä, jotta Hessu tottuisi siihen hälinään siellä. Kyllä se vähän alkuun katseli sinne päin, mutta ei se säikkynyt mitään ja oli kohtalaisen rento.
Olin vähän yllättynyt, sillä eilen kun menin kentällä loppuraveja niin Hessu säikähti kentän vieressä olevaa kiveä joka on ollut aina siinä samalla paikalla. Sillä kertaa kivestä tulikin hirveä mörkö ja päädyttin semmosella ryöstöpukkilaukalla heinäladon oveen :D Mutta ei tuolla kisoissa onneksi näkynyt mörköjä.  
Ratakin meni mun mielestä ihan ok:sti. Tuli pari pientä rikkoa, mutta ei mitään pahempaa. Se oli tasainen suoritus, eikä Hessu ollut yhtään niin jännittynyt, mitä olin odottanut. Radan jälkeen valmentajalta saatiin kehuja ja myös kuulla missä meno vähän tökki. 
Loppuverkkasin Hessun ja kävelytin. Menin sitten vaihtamaan hevosta. Sain myös kuulla meidän prosentit, jotka oli 56,8. Kaikki oli aika yllättyneitä, sillä se meidän rata oli kuulemma ollut tosi tasainen jne, että miten siitä tuollaiset prosentit tuli. Mutta kun on yksi tuomari niin se riippuu paljon siitä, mistä se tuomari tykkää. Eikä noi prosentit mulle nyt niin tärkeät ole. Pääasia, että päästiin ohjelma läpi ilman suurempia ongelmia. Oli kuitenkin meidän ekat yhteiset kisat, eikä me olla vielä edes treenattu kovin kauaa yhdessä.
Tai no mulla oli kyllä vähän ongelmia siinä radalla. Tuntuu aina, että tila loppuu kesken noissa lyhyen radan ohjelmissa ja nyt varsinkin Hessulla oli hirveä meno päällä niin sai tosissaan tehdä töitä sielä selässä. Valmentaja sanoikin, että nyt voidaan vaan reippaasti alkaa kokoamaan Hessua enemmän, niin saan sen jatkossa vähän paremmin hallintaan.

Ekun kanssa verryttelin myös aika pitkään. Verkassa tuli pari tosi hienoa nostoa ja rävipätkää, mutta niitä ei sit enää siellä radalla näkynytkään.
Kun odottelin maneesissa ja katsoin meitä edeltävän ratsukon suoritusta niin iski pieni paniikki kun tajusin, että se ratsasti yhden keskiravin eri pisteistä mistä mä olin opetellut. Onneksi sain pikaisesti apua ja selvisi, että olin jotenkin taidokkaasti opetellut väärin sen kohdan. Mä kyllä tarkistin vielä aamullakin moneen kertaan, et osasin oikein ne ohjelmat, mutta en mä sit osannutkaan. En enää ehtinyt hirveesti käydä mielessä läpi sitä oikeaa ohjelmaa, joten suoraan vaan radalle. Otin vähän keskiraveja ja sitten pitikin jo aloittaa.
Se koko ohjelma meni siinä, että pelkäsin kokoajan unohtavani sen ohjelman ja myös sitä, että pidin kankea liian tiukalla (me mentiin siis kankisuitsilla, joiden kanssa ei olla hirveästi vielä harjoiteltu) vaikka oikeasti se pysyi kyllä kokoajan tarpeeksi löysänä.
Kyl mä sen radan sit osasin ihan hyvin ja päästiin lopputervehdykseen asti. Mutta musta tuntui radan jälkeen, että se meno oli aika karmivan näköstä. Tai ainakin se tuntui siltä. Ekku vaan "läsähti", eikä se enää ollut hyvin hallinnassa oleva paketti. Tällä kertaa kävi näin.
Menin loppuverkkamaan Ekun pihalle. Ehdin mennä pari kierrosta siinä kentällä kunnes meidät jo pyydettiin palkintojenjakoon.
En tiennyt vielä meidän prosentteja ennen kuin ne kuulutettiin siellä palkintojenjaossa. Osallistujia oli sen verran vähän, että ei siitä sijoituksesta oikein pystynyt vielä mitään päättelemään.
Tultiin siis 2.sijalle prosentein 60,19. Mun mielestä heA:sta yli 60% on jo tosi hyvin, että ei se kai ollutkaan ihan hirveetä sähellystä. Silti jälleen kerran taas mietin, että kuinkahan kovat pointsit sieltä ois irronnut jos ois mennyt niin hyvin kuin kotona aina hyvinä päivinä.


On se hieno mies! ;)
Kuvia ei nyt ole enempää, mutta ei voi mitään. Täytyy varmaan tosissaan alkaa harkitsemaan sitä, että hommaan kisareissuille erikseen hevosenhoitajan ja kuvaajan :) Hessun säälittävät sykeröt olisi pitänyt saada ikuistettua, ne oli niin söpön pienet :D Sen harja on hirveän ohut varsinkin kun vertaa Ekun paksuun tukkaan.

Ensi viikolla mulla on keskiviikkona kotona molempien poikien kanssa valmennus, perjantaina kevyt valppa toisella ja viikonloppuna molempina päivinä molemmilla pojilla :D Rankka viikko tulossa.
Täytyy sit katsoa jos löytyis sopivia kisoja jostain kauempaa. Keski-suomessa on seuraavat aluekisat vasta syyskuun 7. päivä niin olisi hyvä päästä kisamaan ennen niitä kisoja. Ja pitkän radan ohjelmiin, koska ei nuo isot pojat mahdu pienelle kentälle ;D

keskiviikko 7. elokuuta 2013

Kuvapostaus

Mä enää ehtinytkään kuvata kunnon kuvapostausta, joten julkaisen tässä nyt kuvia, joita tuli räpsittyä viime lauantaina :)

Mua on näköjään jo odotettu jonkin aikaa :D

Hessun perus poseeraus



Ötökät kiusas mummoa :/



Kunnon takkutukka :)
Tämmönen otus tuli tökkimään kameraa kun olin asetuksia säätämässä :D

x) ihana kieli
...ja silmänisku perään ;D Ihan selvästi ottanut minusta mallia ;)
Ekkua hirveästi huvittais taas lähteä hommiin 
Menikin jonkun aikaa, ennen kuin sain Ekun jokseenkin siistiksi. Missäköhän mutalääryssä se on tällä kertaa pyörinyt? :)
Ekulla oli tuolloin lauantaina maastopäivä. Tehtiin aika kevyt maastolenkki, koska oli niin hirveän kuuma ilma.

Läski oli vähän lenkkeilemässä

Myöhemmin illasta menin Hessulla koulua. Kuvat ei oikein onnistunut, mutta tuossa olisi nyt pari. Se taisikin olla viimeinen päivä meidän gramaanikuuria. En nyt käytä niitä vähään aikaan, ellei valmentaja ole siltä mieltä, että niitä tarvisi laittaa. Oon saanut Hessun toimimaan ihan hyvin ilman gramaanejakin :)




askeleen pidennystä
Loppuraveja
Lauantaina menen Ekun ja Hessun kanssa pieniin seurakoulukisoihin. Hessun kanssa B:0 ja Ekulla A-merkin kouluohjelma. Mä oon aika varma, että Hessun kanssa ei mene ihan nappiin, mutta ne onkin vasta meidän ekat kisat, joten ei pidäkkään odottaa mitään suurta menestystä. Seurakisat on hyvät totuttelemista varten. Mun tavoite on se, että pysytään kouluaitojen sisällä ja saadaan jonkinlaiset pisteet. Ei mitään sen kummempaa. Tuossakin voi olla haastetta jos Hessu saattuukin olemaan tuomarikammoinen. Kouluaitojen yli hyppääminen siinä tapauksessa ei olisi välttämättä mikään ihme :D Mutta en mä nyt oikein usko, että se semmoista tekee :)

Ekun kanssa menen kangilla sen A:n. Se on ollut nyt kotona tosi hyvä kankien kanssa. On meillä vielä paljon treenattavaa, esim. laukannostoissa, että saadaan sisätakajalkakin nostoon messiin. Mutta jos Ekku puksuttaa ohjelman läpi yhtä tasaisesti kuin kotona, niin voihan sieltä hyviäkin pisteitä irrota. Innolla odotan lauantaita :)

perjantai 2. elokuuta 2013

Kouluvalmennus +kuvia!

Mulla oli tämän viikon kouluvalmennus maanantaina. Ratsastin gramaaneilla koko valmennuksen. Pääsimmekin heti aloittamaan kunnolla hommat kun ei tarvinnut käynnissä hakea kovin kauaa.
Teimme mm. avoja, väistöjä, sulkuja, vastalaukkaa yms. Treenattiin liikettä ja muotoa oikein toden teolla, eikä tehty varsinaisesti mitään kunnon tehtävää.

Muutama pätkä oli jo aika hyviä :) Valmentaja käski meidät nyt viikon gramaanikuurille. Mun täytyy myös kokeilla uusia kankisuitsia ja ensi viikolla katsomme valmentajan kanssa, että onko ne sopivat.

Nyt sainkin kerrankin kunnon kuvia, koska Pirita oli meillä vierailulla. Iso kiitos kuvista Piritalle :)

Nauroin maha kippurassa noille mun ilmeille, mutta onneksi kuvien laatu on pikkusen kärsinyt tässä matkalla niin ette saa niistä niin hyvin selvää. Kyllä mä oon aina ton ilmeratsastuksen hallinnut, mutta en mä vielä koskaan oo kalalta näyttänyt, vaikka oonkin kuinka kovasti keskittynyt ;D





Gramaani vähän kireellä...


Ihana Hessu <3















Hessu oli tosi hieno poika. Oon niiiin ylpeä siitä :) Valmennuksen jälkeenkin on sujunut treenit tosi hyvin. Olemme harjoitelleet paljon suoristamista, koska Hessu on alkanut vähän poikittelemaan puolelta toiselle. Se nyt johtuu vain siitä, että takapäässä ei vielä ole voimaa. Valmennuksessa saaduilla neuvoilla on saatu poikitusta hyvin hallintaan.

Molempien poikien kanssa mennään pikkukisoihin ensi viikon lopulla. Mielenkiintoista nähdä, miten Hessu toimii kouluaitojen sisällä :)