keskiviikko 26. helmikuuta 2014

Ekku & Ansku 4v (+maastakäsintyöskentelyä-kuvapostaus)

Tänään koitti se päivä kun tuli kuluneeksi 4 vuotta siitä kun sain Ekun. Toisinaan tuntuu, että aika on mennyt nopeasti, mutta kun katselee vanhoja kuvia alkuajoista niin tuntuu, että siitä on ikuisuus kun Ekku tuli. :D
Helmikuu 2010 -tästä me alotettin. Ansku melkein 12v ja Ekku vähemmän melkein 7v
En olisi kyllä ikipäivänä uskonut, että tuosta rumasta ja luisesta karvakasasta voisi tulla hevonen, ja vieläpä hieno sellainen. Niin on kuitenkin käynyt. Ja tällä hetkellä uskon, että Ekusta löytyy vieläkin kykyä kehittyä yhä paremmaksi. Ekku on aina yllättänyt ja ylittänyt kaikkien odotukset. Varsinkin sen Ekku on tehnyt selväksi, että myös vähän vankemmallakin rakenteella ja junttimaisella tyylillä voi saavuttaa jotain hienoa :)

Tänään tulikin vähän vahingossa vietettyä Ekun kanssa 5 tuntia laatuaikaa. Aloin eilen klippaamaan Ekkua mun uudella ja halvalla klipperillä, joka heti eilen alkoi jo temppuilla ja jätti tosi rumaa jälkeä. Tänään yritin uudestaan ja jälki oli vaan entistäkin rumempaa. Loppujen lopuksi parin tunnin yrittämisen jälkeen laite ei toiminut enää ollenkaan. 
Meinasi siinä jo vähän huolestuttaa, että mitäs nyt kun heppa on puoliksi klipattu ja jälki jotain aivan järkyttävää. Onneksi naapuritallilta löytyi kunnon klipperi, jolla sain tehtyä klippauksen loppuun ja siistittyä "sotkut" niin hyvin kuin vain mahdollista. Nyt tuo mun halpa romu saa lähteä ja hankitaan kyllä kunnon laite, vaikka se hinta vähän kirpaiseekin.

Ennen kuin lainaklipperi saapui, teimme Ekun kanssa odotellessamme vähän maastakäsinharjoituksia kentällä. Kuviakin saatiin tällä kertaa reilusti, joten nyt onkin luvassa oikein kunnon kuvapostaus :)


"Sä tuoksut tänään hyvältä"
"Nyt mä haistan kyllä jotain tuolla taskussa!"

"Odota"

"Tule!"
"Mitäs sieltä löytyy?"

"Onks sulla jotain hyvää?"

"Väistä!!"


"Ruokaa!"
Ekku kumartaa ...takajalka ilmassa :D
No sehän taipuu :D

Venyy venyy


Ekkuun iski väsy
Ansku: Nyt juostaan!
Ekku: Onko ihan pakko?!
Hieno jäbä


Haasteellista tää kuvaaminen kun tuollainen muumin turpa peittää koko näkymän :D
Kampaus uusiksi

Ekku on vähän vajaa lapsi :D

No nyt on tukka hyvin :)

"Jee, kuravelliä!"

Mmm... Näyttääpäs houkuttelevalta ;)

"Heii, miks sä meet karkuun? Mä oisin halunnut vaan antaa pusun!"

Pablo piti Ekulle seuraa klippauksen ajan

Palvelu pelaa molemmin puolin ;)
Ekku tuntui tykkäävän kun se sai olla monta tuntia putkeen mun huomion keskipisteenä, vaikkakin alkuun jouduttiin vähän säätämään sen klipperin kanssa. Viimeisenä siistin vielä mahanalusen ja etuosan, joka taisi olla Ekun suosikkikohta. Se nimittäin alkoi höpläämään ja rapsuttamaan mua selästä vastapalvelukseksi :D Ihana otus 

Videolta vielä näette Ekun selkähierontaa. Laittakaa äänet pois jos ette kestä Pablon kiljumista :D



Näin juhlapäivän kunniaksi pakko vielä sanoa, että Ekku oli kyllä todella hyvä hankinta, vaikka alkuun se ei siltä ihan tuntunut. Meillä on ollut ihan mahtavat yhteiset 4 vuotta ja toivottavasti on vielä monta edessä. Ekusta on kuoriutunut tosi hieno hevonen, jolla oon päässyt kokeilemaan kaikkea mitä oon halunnut ja myös löytämään sen oman juttuni tässä harrastuksessa :) Ja ennen kaikkea olen saanut Ekusta aivan mahtavan ystävän!

sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Valmennukset kotona

Piiiitkästä aikaa mulla oli valmennukset kotikentällä. Oman kotivalmentajan valpassa olin viimeksi tammikuun alussa, ja silloinkin kävimme maneesilla. Kenttä oli eilen vielä aika hyvä kun siihen oli satanut lunta, mutta tänään se oli muuttunut vesisohjoksi ja aika liukkaaksi. Menimme siinä pääsääntöisesti ravia ja käyntiä ja treenattiin vähän hitaampaa, mutta energistä liikettä molempien poikien kanssa.

Ensiksi menin Hessulla. Me ei menty mitään yhtä tehtävää, joten tää on nyt vähän vaikeeta selittää, että mitä me oikein tehtiin. Omassa istunnassa mun piti kiinnittaa huomiota siihen, että kannan itseni myös oikealla kyljellä, ettei se pääse lässähtämään kasaan. Eli mun piti ajatella oikea pitkä vatsalihas käätymään ulospäin vasemmassa kierroksessa kaarteessa. Lisäksi mun nyrkit oli kuulemma päässeet vähän valumaan alas ja kauas toisistaan, joten niitä piti vähän nostella ylöspäin. Mutta mun istunta on kuulemma pysynyt ihan hyvänä, vaikka itse luulin ihan muuta.

Kun ratsastin käyntiä, mun piti vaatia Hessua liikkumaan ja reagoimaan kunnolla pohkeeseen. Ravissa täytyi saada Hessu kantamaan itsensä kunnolla sekä takaosaa töihin. Eli juuri sitä, mitä mä oon itsekin ratsastellessani hakenut. Nyt pääsin ratsastamaan jo enemmän suoralla hevosella ja hakemaan samanlaista tuntumaa molemmille ohjille. Tuota kevyttä ja tasaista tuntumaa tarvittiin mm. sulkutaivutuksissa, jotta pääsin jaloilla ratsastamaan taivutuksen ja käsillä vaan viemään liikettä eteenpäin.

Lyhyesti sanottuna teimme siis perustyöskentelyä jälleen kerran, mutta nyt ns. nostettiin tasoa ja alettiin vaatimaan Hessulta jo vähän enemmän.


Ekun kanssa tehtiin myös perustyöskentelyä, joka oli vähän pakkokin, koska Ekku päätti olla tänään oikein jääräpäinen juntti. Se ei millään voinut kulkea oikeinpäin. Jouduttiin sitten jonkun aikaa sitä työstämään, jotta saatiin taas muistutettua sille, että miten kouluhevosen kuuluukaan oikein liikkua. 
Tehtiin mm. sellaista tehtävää, että käännyttiin ensiksi pituushalkaisijalle, voltti samaan suuntaan kuin mistä tultiin ja siitä suoraan väistöä uralle. Ekunkin kanssa oli tarkoituksena saada samanlainen tuntuma molemmille ohjille ja erityisesti ratsastaa se jalalla läpi. Jonkun aikaa sitten vielä Ekullahan oli ongelmana tukeutua ulko-ohjaan, mutta nyt piti jo vähän höllätä ulko-ohjasta, koska Ekku ei kyennyt muuten asettumaan sisälle. Valmentajakin sanoi, että Ekku on kyllä aika erilainen hevonen. Tavallaan se on iso jääräpäinen juntti, mutta kuitenkaan se ei kykene tekemään hommia, jos sitä ratsastaa liian voimakkaasti. 
Vasemassa laukassa Ekun vinous on korjautunut kokonaan, mutta nyt kun se on korjattu niin Ekun vasen laukka on muuttunut nelitahtiseksi ja ihan hirvittävän huonoksi. Nyt olisikin edessä vasemman laukan kehittäminen niin, että suoruus säilyy.

Itse sain vielä ohjeeksi opetella ratsastamaan enemmän jaloilla ja vähän hellittämään kädellä. Lisäksi täytyy muistaa pitää sisäohjakin kunnolla kädessä, ettei se pääse valumaan liian pitkäksi.  Mun polvet on kai alkaneet jo pysyä hyvin paikoillaan alhaalla, vaikkakin Hessun satula yrittää niitä väkisin nostaa ylös. En ainakaan saanut valmentajalta enää yhtään huomautusta niistä. Jotain kehitystä on siis tapahtunut :)

Olipas kiva pitkästä aikaa saada kotonakin valmennusta, vaikka kenttä ei ollutkaan läheskään parhaassa mahdollisessa kondiksessa. Ohjeita tuli taas niin paljon, että ei tässä ainakaan tylsää tule kun treenattavia asioita on niin paljon :D

Karvapallero boksissaan kuivumassa :D
Valmennusten jälkeen ratsastin vielä Cheryllä ilman satulaa. Voi jestas kun poni oli järkyttynyt kentän vesilammikoista ja luistavasta pohjasta. Ei meinannut hommasta tulla oikein yhtään mitään, koska onhan se hirveää kun neidin kaviot kastuu :D Oli sitten pakko komentaa vähän ponia, ja siitähän se vasta suuttuikin. Huoh, tammat... :D

keskiviikko 19. helmikuuta 2014

Aluekoulukatsastukset

Sunnuntaina oli viimein katsastukset kouluratsastuksenkin osalta. Ihan aluksi niiden piti olla jo lokakuussa, mutta ne peruuntui pariinkin kertaan, koska osallistujia ei ollut tarpeeksi. Aika mielenkiintoista kun viime vuonna koulurenkaassa oli vaikka kuinka paljon osallistujia ja tänä vuonna ei meinannut millään tulla ketään. Onneksi ne saatiin nyt kuitenkin järjestettyä, vaikkakin näin myöhään.

Menin ensiksi Ekulla tunnin valmennuksen ja samaan aikaan meidän kanssa meni toinenkin ratsukko.
Laitoin Ekulle kanget päähän ja se toimikin niillä ihan hyvin.
Alkuun menimme ympyrällä ja jumppasimme hevosia niskasta. Muuttelimme asetusta vaihdellen sisälle ja ulos sekä välissä tehtiin voltteja. Tarkoituksena oli saada hevset niskasta rennoiksi ja joustaviksi.

Sen jälkeen tehtiin siirtymisiä ravin sisällä sekä vähän kokoamisia. Ensiksi otin vähän kiinni ulko-ohjalla, taivutin sisäohjalla, nostin sisäpohkeella Ekun selkää ylös ja aktivoin raipalla takaosaa. Kun heppa oli paketissa, lähin pyytämään ravia eteenpäin. Ideana oli se, että Ekku alkaisi nostamaan etujalkojansa korkeammalle ja liike lähtisi voimakkaammin takaosasta ja etuosa kevenisi. Alkuun Ekku kokeili sitä, että se vain juoksee nopeasti karkuun. Siinä tapauksessa pidätin ulko-ohjalla ja yritin uudestaan. Alkoihan sieltä pikkuhiljaa löytyä tosi kivaa liikettä ja etujalat alkoivat pikkuhiljaa nousta korkeammalle.

Teimme samaa myös laukassa molempiin suuntiin. Mun yllätyksekseni Ekku alkoi siinäkin työskennellä tehokkaasti ja käyttämään takaosaansa paremmin. Pystyin helposti kokoamaan laukkaa ja sitten taas ratsastamaan keskilaukkaa ja taas kokoamaan. Kun meillä meni niin hyvin, niin pääsin ratsastamaan kulmia laukassa ja jouduin taivuttamaan niissä Ekkua kunnolla sisäpohkeen läpi.
Ei niissäkään mitään ongelmia ollut, joten Ekku todellakin ansaitsi loppuverkan ja paljon kehuja :)

Läksyksi saatiin harjoitella samoja juttuja, mitä valmennuksessa tehtiin. Eli mm. takaosan aktivointia ja sitä kautta myös etujalkoja nousemaan korkeammalle.

Harmi vain, mutta Ekun menosta ei ole yhtään kuvia :/



Hessun kanssa mulla oli puolen tunnin yksityisvalmennus, jota ennen verryttelin sen itsenäisesti. Verkatessa ratsastin Hessua vaan tosi paljon eteenpäin, jotta sain sen käyttämään kunnolla takajalkojaan. Voi vitsi kun se liikkuikin hienosti! Ihan eri meininki kun päästiin maneesiin. Taitaa olla vaan karu tosiasia, että Hessu on maneesitallille luotu hevonen. Eipä tässä kai auta muu kuin toivoa, että joulupukki toisi mulle maneesin ensi jouluna tai Roope Ankka lahjoittaisi rahavarastonsa mun maneesiprojektiin :D

No, mun ei siis tarvinnutkaan valmennuksen alussa selitellä, mitä ongelmia Hessun kanssa on, koska niitä ongelmia ei enää ollut sen jälkeen kun astuimme maneesiin. Olin turhaan varautunut selittämään hirveät tarinat :D


Teimme Hessun kanssa aika pitkälti samoja juttuja kuin Ekunkin kanssa. Niskan jumppaamista sekä siirtymisiä ravin ja laukan sisällä. Hessu oli niskastaan alkuun todella jäykkä, eikä meinannut antaa periksi. Pienen jumppailun jälkeen se kuitenkin onnistui ja pääsimme tekemään samaa treeniä kuin Ekunkin kanssa, eli aktivoimaan enemmän takaosaa. Hessu tajusi heti, mitä siltä pyydettiin ja se alkoi ravissa liikkua jo ihan kivasti ja pehmeällä tuntumalla. Laukassa se oli vielä vähän jäykkä, erityisesti vasempaan kierrokseen, joka on sillä muutenkin huonompi. Pikkuhiljaa laukassakin löytyi jo sitä mitä haettiin, mutta treeniä se vaatii vielä paljon.

Yhteen ongelmaan saatiin kuitenkin viimeinkin selkeä ohje :D Hessulla on usein taipumusta hakeutua kuolaimen alle ja luotiviivan taakse. Samalla se menee aina ihan tyhjäksi edestä, ja koko touhusta katoa se idea kun heppa ja kuski eivät ymmärrä toisiaan. Sain kuitenkin ohjeeksi vain nostaa Hessun pään ylös. Itseasiassa niin mä olen tehnytkin, mutta nyt opin tavallan sen oikean tavan nostaa se niska korkeammalle ja pitää se siinä. Eipä tuotakaan tarvinnut kauaa hioa, kun Hessun pää alkoi jo pysyä oikealla paikallaan ja on pysynyt siinä valmennuksen jälkeisissä kotitreeneissäkin :)




Uusi valmentaja oli tosi hyvä ja valmennustyyliltään juuri mulle sopiva! Hessu sai siltä kehuja mm. laadukkaista liikkeistään ja minä sain taas positiivistä palautetta mun ratsastuksesta.
Sain taas varmuutta siihen, että mitä ja miten täytyy treenata, jotta saadaan tuota liikettä pikkuhiljaa kehitettyä eteenpäin. Hirveästi on vielä tekemistä, mutta hyvin ollaan kyllä päästy taas vauhtiin :)

sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Viikon treenit (+uusia kuvia)

Tämän viikon koulutreenit on sujuneet kaikkien kanssa oikein mukavasti :)
Alkuviikosta tein Ekun ja Hessun kanssa kokoamisia. Molemmat pojat oli aivan superhienoja! Hessunkin kanssa pystyin kokoamaan laukkaa reilusti ja tekemään kootusta laukasta suoraan hyvää keskilaukkaa.
Cheryn kanssa olen treenannut rentoa ja pyöreää laukkaa niinä päivinä kun itse olen sillä mennyt. Ponillakin alkaa taas muistua mieleen, että miten kouluponin oikein kuuluukaan laukata :D

Keskiviikkona pidin Ekulla ja Hessulla kunnon jumppapäivän ja taivuttelin niitä oikein kunnolla ja ratsastin eteen ja alas. Molemmista pojista irtosi tosi mukavaa liikettä ratsastuksen lopussa, ja tein ihan innoissani treenisuunnitelman seuraavalle päivälle.
Laitoin sitten ihan kanget päähän Hessullekkin torstaina, mutta silloin meno ei enää ollutkaan niin hyvä. Alkuverkassa se oli ihan jees, mutta sen jälkeen se muuttui vain huonommaksi ja huonommaksi. En sitten viitsinytkään tehdä mitään ihmeempiä kiemuroita, vaan lopettelin kun helpommat jutut sujui hyvin. Ekun kanssa oli ihan sama juttu. Luulempa siis, että itse olin niin jumissa, että siksi hevosetkin muuttui jännittyneeksi. Edellisenä päivänä olin ennen tallille lähtöä käynyt juoksulenkillä ja venytellyt oikein huolella, joten olin silloin itsekin parhaimmassa ratsastusvireessä. Torstaina en muistanut edes venytellä ennen selkään nousua (hupsista, se nyt vaan unohtui...:D ), joten tunsin itsekin olevani aika jäykkä jaloista.

Perjantaina pojilla oli periaatteessa vapaapäivä. Hessun kanssa kävin vaan metsässä vähän kävelemässä ja pikkusen ravailemassa.
Lauantaina veimme Ellan kanssa Ekun ja Cheryn vähän maastoilemaan. Lopuksi tultiin vielä pikkuisen kentälle tuuppailemaan, koska mun oli pakko testata, että onko Ekku on hereillä tulevaa aluevalmennusta varten. Onneksi Ekku oli ihan hyvin hereillä, joten pystyin hyvillä mielin valmistautumaan tulevaan aluekoulukatsastukseen. Ihmettelinkin, miten sain pelkillä tennareilla + collareilla ja nivelsuitsilla, joissa on kaiken lisäksi Ekulle väärä turpis, Ekun toimimaan niinkin hyvin.

Ekun jälkeen ratsastin vielä Hessun ja piiiiiitkästä aikaa sain kuvaajan valoisan aikaan kuvaamaan ratsastusta! Oon niin onnellinen kun sain uusia ratsastuskuvia tänne blogiinkin! :D

Kuvista siis iso kiitos Ellalle!
Jouduin vähän muokkaamaan joitain kuvia valoisammiksi ja hieman zoomaamaan, joten laatu on vähän kärsinyt joissain kuvissa...

Alkukäyntejä




Vihdoin ja viimein uusi satulahuopa (jota himoitsin iät ja ajat) pääsi kuviin mukaan. Mä niin rakastan tota huopaa, kannatti todellakin tuhlata joululahjarahat siihen ;)

Noi Ulla Salzgeber -kankisuitset on kuin tehty Hessun päähän :D


Hessun perus protestointia -takajalat jää kyydistä pois, paino etuosalla ja selkä jännittyneenä
Astetta parempaa liikkumista :)

Mehän aletaan jo pikkuhiljaa näyttämään ihan kouluratsukolta! :D





Hessu kiltisti kuuntelee kun kuski taas selittelee omiaan ja huitoo raipan kanssa kohti metikköä :D
Vielä lauantainakin Hessu oli aika huono. Ja jälleen kerran muuttui vaan huonommaksi mitä pidempään sillä ratsastin. Noista kuvista kun kattoo, niin ei se näytä hermostuneelta kuin miltä se tuntui. Hessun kanssa en siis ihan niin hyvillä mielin päässyt odottelemaan tulevaa aluevalmennusta, mutta luotin siihen, että kun päästään hyvälle maneesipohjalle, niin homma toimii taas :)

Lauantai-iltana leikkasin vielä Hessun harjan ja pakkasin kamppeita kassiin seuraavan päivän valmennusta varten. Seuraavassa postauksessa kerronkin, miten katsastukset sujui pojilta uuden valmentajan valvovan silmän alla.

keskiviikko 12. helmikuuta 2014

Aluekenttävalmennus 8-9.2

Pitkästä aikaa päästiin taas hyppäämään Hessun kanssa, koska aluekenttävalmennukset olivat viime viikonloppuna.

Lauantaina työskentelimme enimmäkseen sileällä. Teimme tehtävää, jossa oli ravivoltteja ja käyntiin siirtymisiä. Hessu kulki nyt huomattavasti reippaammin kuin edellisessä kenttävalmennuksessa, mutta edelleenkään se ei mennyt niin hyvin kuin kouluvarusteissa. Kevyessä ravissa se liikkui ihan hyvin, mutta heti kun istuin satulaan, niin sain melkeimpä potkia sitä liikkeelle.
Laukassa tulimme ympyrää, jossa oli 2 puomia ja niiden väliin tuli 2 laukka-askelta. Alkuun jouduttiin vähän hakemaan sopivaa tempoa ja etäisyyksiä, mutta loppua kohden nekin alkoivat sujua ihan hyvin.
Lopuksi tultiin tehtävää, johon kuului ensiksi ravivoltit siirtymisineen, sen jälkeen laukkaympyrä ja taas ravissa sarjalle, jota ennen oli maapuomi ja sarjan väliin tuli 1 laukka-askel (toisessa suunnassa tultiin 2 askeleen sarjaa).
Meidän ongelmana oli se, että Hessu laahusti menemään kokoajan turpa vain lähempänä maata ja haki kunnon kouluratsun muotoa. Se sitten lopulta kostautui kun tulimme ravissa sarjaa edeltävälle maapuomille. Hessu kompuroi puomille ja lensi polvilleen, josta se jotenkin onnistui kuitenkin könyämään sarjan ekan osan ristikon yli. Minä lensin kuitenkin siinä rytäkässä Hessun kaulalle, josta siististi liu'uin maahan (ninja-apina siis taas vauhdissa :D ). Kummallekkaan meistä onneksi sattunut mitään, joten hyppäsin takaisin kyytiin ja tulimme saman uudestaan. Hessu oppi ehkä jo vähän virheistään ja oikeasti alkoi nostaa päätä ylös ja katsomaan eteensä. Loppuvalmennus sujuikin ihan hyvin :)

Melkein onnistui maneesikuvat
Sunnuntaina hypättiin rataa. Alkuun tultiin lävistäjillä linjoja, joissa eka oli pystyeste ja 4 laukka-askeleen päässä oli okseri. Siihen lisättiin sama laukkaympyrä kuin edellisenä päivänä, mutta puomit olivat nyt ristikkoja. Lopuksi vielä samat sarjatkin ravilähestymisillä kuin lauantaina, mutta nyt esteet olivat korkeampia.
Alkuun oli vähän hakemista, koska siitä on taas aikaa kun ollaan viimeksi hypätty. Itseasiassa
Hessu kielti myös ensimmäisen kerran koskaan minulla ollessaan. Se jäi tuijottamaan okseria, jossa oli portti alla. Mä tosin luulen, että se vaan säikähti sitä lauantain kompuroimista, koska se nyt on vaan niin herkkä :D Ei se oo koskaan ennenkään erikoisesteitä ihmetellyt, ja kisoissakin se meni 90cm korkusena vaikka minkä näkösiä esteitä, joten sitä se luultavasti vain oli. Rohkaisin Hessua alkuun, ja loppu valmennus sujuikin sitten ilman kieltoja.

Saatiin aika hyvin korjattua sitä koulumuoto-ongelmaa ja viimein Hessu tuli sarjallekkin pää kunnolla pystyssä :D Vaikka onkin kouluhevonen kyseessä, niin täytyyhän sitä sentään esteillä toimia estehevosen tavoin, mutta Hessu tuntui alkuun olevan vahvasti eri mieltä. Ehtihän siinä sattua samanlainen kömmähdys kuin edellisenä päivänä, sillä Hessu jälleen kerran kompuroi puomille ja lensi polvilleen. Nyt kuitenkin pysyin kyydissä mukana ;) Sen jälkeen se pää nousikin siitä oikealle paikalleen ja saatiin tosi hienoja hyppyjä sarjalle, ja vieläpä kaiken lisäksi Hessu pysyi siinä aina hyvin suorana. Siitä päästäänkin meidän toiseen ongelmaan, joka oli suoruus. Hessu tykkäsi kiemurella esteiden välissä kuin mikäkin mato, eikä millään voinut ottaa tasaisesti tukea molemmilta ohjilta. Onneksi oli hyvä valmentaja, joka sai senkin ongelman korjattua :) 
Esteitä nostettiin kokoajan lisää ja lopussa ne oli jotain 90cm-100cm kun tultiin viimeisen kerran rata läpi.  Alun hyssyttelyn jälkeen mun sisäinen este/kenttäratsastaja-hurjapää heräsi ja olisin voinut hypätä vaikka Kiinan muurin yli :D Olinkin ihan innoissani aina kun esteet nousi lisää. 
Omassa istunnassani korjasin lähinnä sitä, että istuin hypyissä mukana vähän pystymmässä sekä pidin kädet lähellä.

Vieläkin Hessulla on se ohjienkiskomisongelma, mutta valmentaja suositteli kokeilemaan vähän erilaista kuolainta. Seuraavaksi kerraksi hommataan siis pelhamit ja katsotaan, tapahtuuko mitään muutosta. Videollakin näkyy, miten joissain kohdissa Hessu suoratsaan repii ohjaa mun kädestä, ja se ei oo kovin suotavaa, koska mun pitäisi kuitenkin pystyä tekemään pidätteitä ja ohjaamaan.

Loppuun vielä videomateriaalia valmennuksista. Eka ratahan on selvästi aika säätämistä, mutta tuo jälkimmäinen on jo paljon parempi. Laitoin nuo molemmat tuohon ihan siksi, että voi verrata niitä keskenään :)


Valmennukset sujui mielestäni oikein hyvin ja olen Hessuun tyytyväinen, varsinkin kun ottaa huomioon sen, miten vähän me oikeastaan ollaan esteitä yhdessä hypätty ja muutenkaan niihin panostettu.

Ensi viikonloppuna on aluevalmennuskatsatukset kouluratsastuksen osalta. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan... tosi kiva juttu, että saatiin ne nyt sittenkin tänne Keski-Suomeenkin. Mä ainakin odotan innolla, että pääsen tutustumaan minulle uuteen valmentajaan! :)