perjantai 31. lokakuuta 2014

Kohti Ypäjää käy meidän tie

Varotan heti näin etukäteen mahdollisista kirjoitusvirheistä yms, koska kirjoitan tätä postausta puhelimella :)

Meidän tilanne on edellisestä postauksesta edennyt siihen, että tässä sitä nyt ollaan matkalla Ypäjälle molempien ruunien kanssa. Tänään illalla n. puoli 8 aikoihin starttaan Hessulla A:1 luokassa. Aika pian Hessun suorituksen jälkeen mulla on sitten vielä valmennus Ekun kanssa. Huomenna Meillä on Ekun kanssa sitten kunnon näytön paikka, sillä menemme A:4-ohjelman Keski-Suomen joukkueessa. Menimme jo kerran aiemmin tuon saman ohjelman tässä syksyllä ihan ookoo tuloksella vaikka meidän kootut askellajit (mitä koko ohjelma on täynnä) olikin mielestäni jotain aivan muuta kuin koottua :D 
Silloin ongelmana oli, ettei Ekku reagoinut pohkeeseen, mutta nyt tilanne on ihan päinvastoin. Syksy on jostain kumman syystä tehnyt Ekusta duracell-pupun, jossa sinänsä ei ole mitään vikaa, mutta kun Ekku käyttää energiansa vain siihen, että se juoksee pohjetta karkuun. Varsinkin kun kokoamisesta on kyse, niin sitä liikettä pitäisi nyt saada ylöspäin, eikä eteenpäin. Pienellä jännityksellä siis odottelen huomista, mutta täytyy nyt vaan luottaa siihen, että Ekku osaa hommansa ;)

En muuten olekaan vielä ehtinyt päivitellä Hessun kuulumisia kiropraktikkoreissun jälkeen. Mun jumppa ja kiropraktikon hoito oli tehnyt tehtävänsä, sillä Hessun ristiselkä on parantunut täysin! Kiropraktikon mukaan se oli kuin eri hevonen, sillä selkä jousti nyt jo ihan hirveesti! :D Kun hyppäsin takaisin Hessun selkään kiropraktikkoreissun jälkeen niin huomasin jo heti käynnissäkin, miten Hessun liikkeisiin oli tullut hirveesti joustoa. Voi harmi kun ei olla aikaisemmin tajuttu viedä Hessua sinne, koska tässä on mennyt tosi paljon aikaa hukkaan kun ollaan vain ihmetelty, että miksi Hessun kroppa ei toimi oikein. No onneksi asia on nyt kuitenkin selvitetty ;)

Kaikki probleemat eivät kuitenkaan ratkenneet, sillä syksy on jostain syystä tehnyt Hessustakin ihan pöpin. Luulin aikaisemmin, että se temppuili kipeän ristiselän takia, joten annoin sille sen takia useamman kerran periksi kun se alkoi rellestää. Nyt Hessu sitten keksi, että pienellä temppuilulla voi luistaa hommista. Täytyisi siis varmaan seuraavaksi kuskata Hessu psykologille ;D 


Voi miten Ekku on niin syötävän suloinen tuon mustan myssynsä kanssa ;3

Tällänen lyhyt puhelinpostaus tällä kertaa, pitäkäähän meille peukkuja, että selvitään hengissä kotiin asti! :D

maanantai 13. lokakuuta 2014

Hyviä ja huonoja uutisia

Vihdoinkin syysloma alkoi, joten ehdin postailemaan pitkästä aikaa! :D Tässä viimeisen kuukauden ajan on ollut ylämäkiä ja alamäkiä ja kaikenmaailman probleemia, mutta osa niistä on jo selvitetty ja ne on kokonaan unohdettu.
Jokaisen mun kolmen kauramopon kanssa on taas masentavan syksyn kunniaksi ollut jotain ongelmaa ratkottavana, mutta 2/3 on jo hoidettu! :D

Cheryn etujalat oireili pari viikkoa sitten. Pientä turvotusta ja ontumista kesti pari päivää, mutta ne katosi kotikonstihoidolla. Päätin antaa mummelille kuitenkin viikon lomaa, vaikka se näyttikin jo ihan normaalilta parin päivän jälkeen. Anni oli käynyt sillä laukkailemassa tiellä, eikä ollut kylmännyt jalkoja sen jälkeen, joten tuo pikku oireilu johtui varmaankin siitä. Nyt jatkamme mummelin liikutusta taas pikkuhiljaa :)


Ekun kanssa edellisten kisojen jälkeen otettiin vähän iisimmin viikon ajan, sillä Ekulla on ollut aika rankkaa kisojen ja treenien osalta viime aikoina ja Ypäjän reissukin on vielä edessä. Sitten kun palailtiin taas normaaleihin treenikuvioihin niin Ekku päätti sanoa sopimuksen irti ja alkoi melkein kirjaimellisesti nousta mun niskan päälle. En keksinyt ensin oikein mitään järkevää selitystä Ekun oudolle temppuilulle, koska jäbä on kokoajan ollut niin terve kaikin puolin eikä siitä löytynyt mitään merkkejä mistään kipeydestä. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että sillä on hampaissa piikkejä, vaikkakin se selvästi veti herneet nenään aina siitä kun yritin saada sen taipumaan rehellisesti vasemmalle (eli siis ongelma olisi lihasperäistä). Hampaat raspattiin ja olihan siellä piikkejä, mutta tuo temppuilu jatkui sen jälkeenkin. Sopivaan saumaan sattui Ekun kuukausittainen hieronta. Hieronnassakaan ei ollut löytynyt mitään erityisiä jumeja, joten sain sitten huoletta laittaa Ekun käytöksen jääräpäisyyden piikkiin. Pieniä keskusteluja kävimme Ekun kanssa ja valmentajan pienellä avustuksella sain Ekun uskomaan, että myös vasemmalle täytyy taipua kunnolla.
Nyt homma sujuu taas aivan loistavasti, eikä Ekku kyseenalaista yhtään vasemmalle taipumista tai mitään muutakaan, vaan on tosi yhteistyöhaluinen ja hieno poika <3 ;)

Luulenpa, että suurin syy Ekun käytökselle oli se, että se on taas alkanut kasvattaa egoaan tallin hevosporukassa, joten se testasi, että pääsisikö se myös minunkin yläpuolelle arvojärjestyksessä. No eipä päässyt :D Voi myös olla, että Ekku on vain väsynyt niin henkisesti kuin fyysisestikin, mutta jos nyt vielä vähän aikaa ponnisteltaisiin, niin sitten on Ekullekin lomaa luvassa :D

Haha, tuo ilme ;D Ekku reippaana poikana lähdössä jumppaamaan ;)


Ihana tuo syksyinen maisema :3

Ekun ja Cheryn ongelmat on siis aikalailla selvitetty, mutta viimeisenä sitten nämä huonommat uutiset. Eli siis Hessun kuulumiset.
Heti edellisten kisojen jälkeen seuraavalla viikolla suuntasimme Hessun kanssa kiropraktikon luokse, jonne me olimme varanneet ajan yhden valmentajan vinkkauksesta. Nyt kyllä harmittaa kun ei olla aikaisemmin tajuttu viedä Hessua sinne! Hespa oli ihan lukkoja täynnä joka puolelta. Kaikki muut lukot saatiin avattua, mutta Hessun ristiselässä oli jotain aika pahasti lukossa. Normaalisti hevosen pitäisi nostaa häntää ylös ja ristiselän kuuluisi "joustaa" kun kiropraktikko painaa sitä, mutta Hessun selkä ei liikahtanut mihinkään. Tämä kiropraktikko sitten sanoi, että kun se on noin pahasti lukossa, niin sitä ei edes yritetä saada auki heti samalla kerralla, koska se tulisi vaan todella kipeäksi. Nyt siis meillä on ollut kuukauden verran "normaalia" treeniä ja viikon päästä menemme uudelleen kiropraktikon luokse. Silloin toivottavasti saadaan selville, että mikä Hessun tulevaisuus on.

Tuo selittääkin sen, miksi kokoaminen ja jo pelkästään takajalkojen kunnolla käyttäminen on ollut Hessulle niin mahdottoman vaikeaa. Onhan se vähän ihmetyttänytkin, että miten tuo kokoaminen on ollut Hessulle niin vaikeaa, kun tässä samassa ajassa Ekku on edistynyt siinä ihan hirveästi, vaikka sille se on rakenteellisesti paljon vaikeampaa kuin Hessulle.
Tässä tilanteessa on nyt oikeastaan pari vaihtoehtoa. Joko niin, että edellinen kiropraktikkohoito ja tämä meidän kuukauden treenijakso on tehnyt tehtävänsä ja se lukko on alkanut pikkuhiljaa aueta. Siinä tapauksessa jatkaisimme säännöllisesti kiropraktikolla käyntiä ja treenejä ja tulevaisuus näyttäisi jokseenkin lupaavalta.
Tai sitten toinen vaihtoehto on se, että Hessulle on joskus "entisessä elämässään" sattunut jotakin (esim. kaatunut takapuolelleen yms.) niin, että sillä olisi mennyt tuolta ristiselän alueelta jotain rikki ja ne olisi sitten luutunut väärin asentoihin. Siinä tapauksessa ei olisi oikein mitään tehtävissä ja haavet siitä, että Hessu kykenisi kehittymään kouluratsastuksessa eteenpäin, saisi unohtaa ihan kokonaan. Jälkimmäiselle ajatukselle en ole antanut tilaa päässäni, koska kun kaikki on vielä epävarmaa, niin turha sitä on pohtia. Oikeastaan, jos niin käy, niin meikäläisellä ei ole kyllä mitään hajua siitä, että miten sitten aion toimia... Tarkoituksena mulla on kuitenkin päästä vaativalle tasolle, ja siihen tarvitsen toisen hyvän hevosen, sillä Ekun kapasiteetti ei välttämättä enää riitä kovin pitkälle. 
Myöskään estehevosen urasta olisi turha haaveilla, sillä tuo virheasento ei esteradoillakaan kovin korkeille radoille asti ainakaan vie. Itse olen hypännyt Hessulla sen 100cm, joten en sitten tiedä, että missä vaiheessa se raja tulisi vastaan.





Jonkun mielestä tää varmaan kuulostaa ihan hassulta, sillä ollaanhan me kuitenkin saatu välillä ihan kohtuu hyviäkin prosentteja alue HeA-luokista ja jopa sijoituttu. Mutta homman nimi on se, että me ollaan nyt siinä pisteessä, että jos tuota selkäongelmaa ei saada ratkottua, niin tämän parempaan Hessu ei tule ikinä pystymään. Mä kuitenkin haluan kehittyä, koska mulla on siihen nyt niin hirveesti motivaatiota. Eikä mulla ainakaan säilyisi mielenkiinto, jos en pääsisi kehittymään, joten sen takia tää on nyt aikamoinen probleema meille.

Eli siis juttuhan menee niin, että nyt täytyy vaan pitää peukut pystyssä ja toivoa parasta (ja odottaa kauhulla ensi maanantaita). Ajattelin, että Hessun selän voisi myös kuvauttaa jos nyt tuntuu, että ensi viikon kiropraktikkoreissulla ei oikein tule vielä mitään vastauksia. Positiivista on se, että nyt ainakin tietää missä se vika on, kun tuntuu, että sitä on jo niin kauan saanut metsästää! :D

On se silti niin hieno poika ;)