tiistai 27. tammikuuta 2015

Lepää rauhassa, Chery




Tuli aika raskaiden päätösten,
saattaa sut huomaan enkelten. 
Nyt saat juosta seuraten heitä, 
ei kipu enää elämääsi peitä. 
Suru on suuri lohduton, 
mut tiedän sun hyvä olla nyt on.






(c) Heidi Järvi

2.6.1991-26.1.2015

Nuku rauhassa rakas ♥ ;(

sunnuntai 11. tammikuuta 2015

Vuosi 2014

Eihän vielä ole liian myöhäistä toteuttaa postausta viime vuodesta?
Pakkohan mun on toteuttaa jo tavaksi tullut vuosikatsaus, mutta tällä kertaa teen sen vähän eritavalla.

Päällimmäisenä mun (hevos)vuodesta 2014 jäi mieleen se, että olipa sekava vuosi, mutta kuitenkin ihan kiva :D Silloin kun meni hyvin, niin oli aivan huippua ja kaikki sujui paremmin kuin osasinkaan kuvitella. Sitten kun meni huonosti, niin oikeasti meni todella huonosti ja melkein vaivuttiin epätoivoon.


Alkuvuosi meni kirjaimellisesti tosi mieli maassa, sillä maa oli jäässä, mutta lunta ei näkynyt missään! Hirveästi oli halua päästä treenailemaan, mutta kuukaudet vain kului eikä missään pystynyt ratsastamaan. Satunnaiset treenit maneesillakaan eivät paljoa lohduttaneet, kun hevosten kunto pääsi kuitenkin tippumaan alaspäin. Tallihommien jälkeen kävinkin usein iltaisin juoksulenkeillä, koska oli pakko purkaa turhautumista johonkin ja sainpahan pidettyä kuntoani yllä, vaikken hevosen selkään päässytkään.


Kaksi ylempää kuvaa (c) Ella

Helmikuun lopulla onneksi tuli pikkuisen lunta minunkin kentälle ja sekin oli jo helpotus. Vaikka liikkuminen oli jäykähköä, eikä puhettakaan, että olisi oikeasti voinut ratsastaa hevosen kroppaa rennoksi ja letkeäksi, oli pakko tyytyä siihen just ja just siedettävään pohjaan. Päätin siis keskittyä vain tekniseen puoleen ja hioa juttuja vain tekniseltä kannalta vahtien samalla omaa istuntaani. Pääsimme onneksi kuitenkin näyttäytymään aluevalmennuksissa, jotka vihdoinkin saatiin järjestymään. Itseasiassa kävinhän mä Hessun kanssa kenttävalmennuksessakin hyppäämässä ja sehän oli hauskaa vaihtelua meille molemmille :)
Muistan myös viimeisen tet-viikkoni, jonka suoritin toisella tallilla ja kuljin sieltä suoraan omalle tallille hoitamaan ja ratsastamaan omat hepat. Oli kyllä hauska ja avartava kokemus nähdä miten hommat sujuu muualla ja päästä erilaisten hevosten kyytin!:)


Harjoittelin myös klippaamista ja Ekku oli mun ensimmäinen uhri - se sai siistin loimiklippauksen itselleen lopputalven treenien helpottamiseksi




Koska talvi oli niin surkea, niin kevät alkoi nopeasti. Oli aivan mahtavaa päästä jo maaliskuun lopulla ratsastamaan sulalla kentällä ja treenaamaan tosissaan pitkästä aikaa. Olihan se vähän harmi, että vasta sillon päästiin tosissaan hommiin, koska uusi kisakausi oli jo alkamassa ja meiltä oli käytännössä jäänyt treenikausi kokonaan välistä! Tälläistä tää on kun ei ole maneesia :(
Kevät toi kuitenkin mukanaan uudenlaista elämäniloa ja intoa treeneihin, joten kehitystä alkoi tapahtua nopeasti. Yksi iloinen uutinen oli myös se, että minut valittiin SRL:n B-renkaaseen molempien ruunien kanssa :D

Mun ja Cheryn vuosipäivänä 9.3

Haha, tuo rapakkokin tuntui niin taivaallisen ihanalta sen karmivan kovan jääpohjan jälkeen :D

Aluevalmennuksissa

Oi, muistan tuon päivän niin elävästi vieläkin :3 Se oli kertakaikkiaan täydellinen! Aurinko paistoi, Ekku liikkui mahtavasti ja kenttä oli hyvä :) 
2 ylempää kuvaa (c) Laukku



Hessun kanssa meillä oli aikamoisia satulaongelmia, joista tuntui jäävän Hessulle henkisiä arpia koko loppuvuodeksi. Välillä meni hyvin uuden satulan kanssa, mutta pian tuli taas ongelmia, joko niin, että satula hankasi Hessun verille, tai sitten niin, että satula hankasi minut verinaarmuille, ja se ei muuten ollut yhtään hauska juttu... Satulaa vaihdettiin jatkuvasti ja mikään ei tuntunut sopivalta :/

3 ylempää kuvaa (c) Aliisa
Huhtikuussa ja toukokuussa mun oma valmentaja ei juurikaan pääsyt paikalle, eikä mulla ollut mitään muitakaan valmennuksia, joten olin tosi pitkään "yksikseni". Pelkäsin kokoajan, että mun istunta menee taaksepäin tai teen jotain väärin. Oli vähän tyhmää olla ilman valmennuksia, kun nyt kerrankin kenttä olisi ollut hyvä. Oli vaan pakko luottaa siihen, että kyllä mä osaan :)

Kyllä mä varmaan jotain tein oikein kun kävimme toukokuussa Hessun kanssa hakemassa Korpilahden kisoista ruusukkeen :)
Kevät meni todella nopeasti ohi ja sitten mulla alkoikin loma, vaikkakin olin kyllä kesätöissä. Alkukesästä kävin parilla mulle ihan uudella valmentajalla ja se muutti mun käsitystä ratsastuksesta ihan hirveästi! Näin jälkeenpäin ajateltuna oli onni, että löysin nuo valmentajat, sillä tuo "uusi" tyyli on ehkä se, mikä sopii Hessulle paremmin. Oon ennen ehkä ollut enemmän semmonen vanhan oppikoulun seuraaja, ja se tyyli sopiikin Ekulle hyvin, mutta on Hessulle turhan "raju" tai "napakka".

Tulipahan myös käytyä estekisoissa mun lainahepan ja Hessun kanssa. Siellähän sattui ja tapahtui, mutta kivaa oli kaikilla! :D



Estekuvista kiitos Piritalle ja Anna-kaisalle!

Heinäkuu oli kyllä kaikin puolin vuoden parhain kuukausi :D Mulla on niin ikävä sitä! Musta tuntui, että olin saanut Hessuun tosi hyvän otteen ja menin molempien poikien ihan hirveesti eteenpäin. Hessunkin kanssa tehtiin jo kokoamisia ja treenailtiin vaihtoja ihan tosissaan. Myöhemminhän siinä kuitenkin kävi niin, että Hessun selkä meni sitten jumiin ja palattiin taas alkuun, mutta sen pienen hetken ajan olin niin onnellinen kun kaikki vaan sujui.
Kisoista irtosi ruusukkeita mukaan, ja kävipä siinä niinkin, että sijoituin molempien kanssa samalle sijalle, koska Ekku ja Hessu sai ihan tismalleen samat pointsit yhdestä alue HeA:sta :D 
Yksi paras juttu kesässä oli se, että välillä oli niin kuuma, että oli pakko mennä vasta myöhempään illasta ratsastamaan. Se oli ihan mahtava näky ja tunne, kun kuuman päivän päätteksi aurinko laski metsän taakse ja ratsastaessa puhalti ihanan viileä ilma. Oii, miten onkaan ikävä kesää! :3
Kävimme Ellan kanssa tekemässä myös yömaastoreissun, vaikka tulevan syksyn pimeys meinasikin alkaa jo painaa päälle.

Sijoituttiin kerran 2.sijalle :)

Aurinko laskee ja treenit alkaa! :D

Cheryn kanssa kierreltiin vähän lähiseutua ympäri auringon käristäessä meidät

Ei ollut ollenkaan turha tuo kisareissu ;)


2 ylempää kuvaa (c) Ella
Syksy alkoi pikkuhiljaa tulla ja mulla alkoi lukio. Alkuun oli aikamoista säätämistä (tai no on se vieläkin...), että ehtii hoitaa kouluhommat heppajuttujen ohessa. Mulla on nyt ekana vuonna kurssimäärä yli normaalien suositusten, eikä mulla ole yhtään hyppytunteja/vapaita kiertoja, hups :D Opot ym suositteli mulle lukion käymistä 4 vuoteen tai sitten liikuntalinjaa(johon mun oli kyllä tarkotus hakea, mutta se sitten niinku unohtui...). Monet mun lukiokaverit, joilla on ollut vieläpä vähemmän kursseja, onkin ihmetelly, että miten oikein ehdin hoitaa ja treenata hepat koulun ohella, kun pelkkien kouluhommien tekeminen tekee monille tiukkaa :D Mietin itsekin ihan samaa, koska sen ei pitäisi olla käytännössä mahdollista, mutta tulin siihen tulokseen, että heppatytön sisulla selviää mistä vaan ;D  (Ja tarkoitukseni ei nyt ollut kuulostaa mitenkään ylimieliseltä! Uskon, että kun tarpeeksi haluaa niin kuka tahansa ehtii tekemään useita isoja juttuja samaan aikaan ;) )
Eli valmennukset ja treenit jatkuivat normaalisti, ja sujuivatpa vielä ihan hyvinkin :) Kerran (vai olikohan parikin?) lähdettiin valmennukseen niin, että hevoset odottivat mua kopissa koulun pihassa, että mun koulu loppuu ja lähdettiin siitä suoraan valmennukseen :D 


2 ylempää kuvaa (c) Leevi
Vitsi kun häiritsee tän kuvan rajaus :/ Olisi tullut muuten tosi kiva kuva :)




Mulla ei oo hirveesti muistikuvia siitä, mitä tapahtui myöhemmin syksyllä. Apua, pitäisköhän huolestua... :D Arki oli varmaan aikamoista hulinaa ja menoa. Käytiin vielä muutamat kisat ennen kuin kausi sitten loppui. Toisiksi viimeisissä kisoissa Ekun kanssa nappasimme hienosti tuplavoiton.
Hessun kanssa oli aika paljon ongelmia. Olin jotenkin kadottanut yhteyden siihen, eikä meidän touhusta meinannut tulla yhtään mitään muuta kuin "tappelua". Onneksi tajuttiin viedä Hessu kiropraktikolle, jossa löytyi hirvittävä lukko sen ristiselästä. Jumppaamisella ja kiropraktikon hoidolla pääsimme siitä onneksi eroon, eikä enää jäänyt jäljelle kuin ainainen satulaongelma, johon (toivottavasti) nyt viimein sitten löytyi loppullinen ratkaisu.


2 ylempää kuvaa (c) Iida-Maria Ikkala

(c) Aliisa

Olimme vielä loka-marraskuun vaihteessa Ypäjällä molempien ruunien kanssa. Hessu oli ihan sika siellä radalla, ja oon kaikin keinoin yrittänyt poistaa tuota muistikuvaa mielestäni. En halua kokea sitä häpeää enää ikinä uudelleen, ainakaan kisatilanteessa täyden yleisön edessä D: Ekku oli onneksi Ypäjällä tosi kiva ja saatiin ihan hyvä tulos. Jotenkin tuolla reissulla havahduin siihen, että ei se pelkkä kova työ tässä lajissa riitä, vaan se vaatii useamman huippuratsun (eikä ainakaan Ekun kaltaista mohkälettä :D), maneesitallin ja useamman huippuvalmentajan, joilla on samanlainen päämäärä. Kehitinkin tuosta sitten jonkinmoisen pienen syysmasennuksen, kun Cheryn sairastelukierre alkoi ja kaiken kukkuraksi Ekun jänteen tilanne selvisi ja sille seurasi pitkää sairaslomaa. Maa jäätyi, joten Hessukin sai sitten vuosittaisen lomansa. Tuo loma pääsi kuitenkin venymään, kun lunta ei ihan heti tullut. Tehtiin kuitenkin käyntityöskentelyä jonkin verran, niin päästiin taas vauhtiin kun lunta tuli.

Vuosi loppuikin sitten ehkä toisiksi pahimmalla tavalla (pahin olisi ollut se, jos joku olisi kuollut), koska Hessukin alkoi pienen äksidentin jälkeen ontua eikä mulla ollut yhtäkään tervettä hevosta!


Kylläpäs sain kuulostamaan tuon loppuvuoden masentavalta :D Mutta oon aika varma, että nuo sairastapaukset eivät ole yhdenkään hevosenomistajan unelma. Ne on tosi stressaavia ja kuluttavia henkisesti, ja kaikista inhottavinta on se epävarmuus, kun joutuu vaan toivomaan parasta ja pelkäämään pahinta. Positiivista on kuitenkin se, että uusi vuosi alkoi niin, että me kaikki ollaan vielä hengissä! Se on jo jonkinlainen saavutus! ;D
Näihin sanoihin ja tunnelmiin päätän nyt tämän sekavan vuosikatsauksen. :)

sunnuntai 4. tammikuuta 2015

Uusi vuosi, uudet huolet

Sainpas motivoitua itseni kirjoittamaan postauksen, vaikka helppoa se ei ollut :D Tässä kävi nyt niin, että juuri kun edellisessä postauksessa hehkutin sitä, miten sentään Hessu on edes kunnossa, niin eipäs olekaan enää D:
Keskiviikkona menin iltapäivällä tallille ja hakemaan heti Hessua, koska ajattelin klipata sen, mutta siellähän se kökötti tarhassa oikea etunen ihan veressä. Talliin meno oli hitaanpuoleista, sillä Hessu ei kärsinyt varata jalalle juuri yhtään painoa. Pienehkö paniikki siinä sitten syntyi kun kipu tuntui vain yltyvän kokoajan. Löysin jalasta pienen haavan, josta kaikki se veri oli peräisin, mutta tulin siihen tulokseen, että vika on syvemmällä jalan sisässä, koska haava oli kuitenkin aika pieni.

Tulipahan tässä sitten ehdottomasti mun elämäni huonoin vuoden vaihde (ja muutenkin joululoma). Olisin niin halunnut vaan ratsastaa ja tehdä jotain erilaista nyt lomalla (kuten vaikka hypätä esteitä tms pohjien mukaan). Tuntui ihan mahdottomalta, että mulla on kolme hevosta, mutta kaikki on kipeitä! Ainoa, jolla pystyi menemään edes käyntiä, oli Ekku. Tosin Cheryn ja Hessun vaivoista saamme kiittääkin Ekkua, siitä on nimittäin tullut jokin murhanhimoinen hullu viime aikoina. Se varmaan käy jotenkin kierroksilla ja purkaa angstinsa muihin hevosiin kun sitä ei nyt voi treenata normaalisti.

Hessu reippaana poikana lähdössä klinikalle :)
Luojan kiitos kuitenkin pääsimme perjantaina heti klinikalle Hessun kanssa. Siellä sen jalka ja kavio kuvattiin. Mitään ei kuvista löytynyt, joten eläinlääkäri epäili, että luukalvosta olisi lähtenyt pala, joka ei olisi vakava juttu, mutta alkuun se vain aiheuttaa paljon kipua. Hessu sai jalkaansa Betadine-hauteen, jonka olen uusinut nyt joka päivä. Hoito-ohjeiksi saimme kipukohdan suihkuttamista kylmällä vedellä sekä kipulääke- ja antibioottikuurin. Musta on kyllä jo tullut näiden 7 hevosenomistajavuoden aikana ihan ammattilainen antamaan kipulääkettä ruiskusta suoraan hevosen suuhun, mutta tuo antibiootin antaminen piikittämällä oli ihan uusi juttu. Eläinlääkäri antoi onneksi selkeät ohjeet siitä, miten se toimii. Eilen pistin ensimmäistä kertaa itse piikillä antibiootit, joka sujui ihan hyvin, mutta onneksi olin yksin tallilla :D Olin ihan paniikissa, mutta onneksi se ei tarttunut Hessuun, joka ei kylläkään muutenkaan piikkejä pelkää. Hessu vaan tuijotti mua kuin jotain mielisairasta höpsöä kun puhua pälpätin ja kauhistelin siinä sen vieressä ruiskuineni ja piikkeineni :D Osuin ensin verisuoneen ja vähän tuli verta, mutta uusi yritys ja sitten natsasi. Pitäisköhän mun sittenkin harkita eläinlääkärin uraa kun tää mun arki on jo muutenkin tämmöistä sairaiden kopottien hoitamista...:)

Piikitysvermeet: neula, ruisku ja antibiootti ;)
Kivun pitäisi lähteä pois parissa päivässä ja sitten saisimme jatkaa taas heti treenejä normaalisti. Tänään iltapäivästä Hessu käveli jo vähän paremmin, joten luultavasti lääkket ovat nyt alkaneet vaikuttaa ja toivon mukaan päästää pian taas jatkamaan hommia! :) Ehkä tästä tulee vielä hyvä vuosi, vaikka alku ei ollutkaan niin lupaava...