maanantai 15. kesäkuuta 2015

Valmennusta ja vihreä ruusuke!

Otsikko 6/5 ;D Nyt seuraa lyhyt ja ytimekäs selostus, mitä ähkyn jälkeen Hessulle on kuulunut :)

Kun ähkystä oli selvitty, Hessu sai ensin vapaapäivän, sitten kevyemmän jumppailupäivän ja sen jälkeen suunnattiinkin jo valmennuksiin. Olimme kahtena peräkkäisenä päivänä taas tehovalmennuksessa, jossa tällä kertaa keskityttiin pääasiassa laukkaan ja sen parantamiseen. Jälkimmäisenä päivänä muutama viimeinen laukkaympyrä, jossa menimme koottua laukkaa oli ihan superhieno ja valmentaja kehui meitä vaikka kuinka pitkään valmennuksen loputtuakin! Kai tässä siis täytyy olla todella tyytyväinen :D Palasia loksahteli taas paikoilleen ja sain nyt varmuutta siihen, että oon kehittämässä Hessun koottua laukkaa ja käyntiä oikeaan suuntaan. Tämä on tosi tärkeetä, sillä oon joutunut olemaan tosi pitkiä pätkiä ilman valmennuksia, koska niitä on nyt peruttu tosi paljon/ei edes järjestetä, joten täytyy pitää huoli, että suunta on oikea ;)

Meillä oli vain 2 päivää välissä ennen kisoja, joten rankkojen valmennuspäivien päätteksi tehtiin torstaina vaan aika kevyt maastolenkki, ihan vain muutamia asioita harjoiteltiin sieltä käsin. Esim. Hessun keskiravit on ihan taivaallisen hienot kun ne tekee maastossa.  Perjantaina tein vaan kevyttä ratsastusta kentällä valmistellen Hessua kisapäivään. Testailin, että kaasu ja jarru pelittää ja että Hessu liikkuu pyöreästi ja rennosti.

Tässä pari videopätkää valmennuksesta. Eka pätkä, jossa mennään nivelillä, on tiistailta. Kankipätkä on sitten keskiviikolta. Keskiviikon pätkässä mennään laukkaa oikeaan kierrokseen, joka on Hessulla paljon heikompi laukan puoli, joten se on osa syy sille, miksi laukka on huonompaa.




Lauantaina kisattiin sitten kansallisissa, nykyisellä 3-tasolla. Olin ilmoittautunut kahteen luokkaan, sillä Hessulla on jo niin paljon voimaa ja hyvä kunto, että uskoin sen jaksavan 2 luokkaa, koska nyt ei vielä ole edes vaativat luokat kyseessä. Ensimmäisen luokan menin kangilla, vaikka Hessu ei todellakaan toimi niillä kovin hyvin. Ohjelmassa oli kuitenkin muutama kohta, joihin kangista sain "turvaa" :D Ja muutenkin yritän vaan kovasti totuttaa Hessua kankiin, sillä Vaativa B-tasolla ne on jo pakolliset. Hessu oli verkassa ihan kiva, mutta sitten tapahtui se, mitä usein käykin kangilla, eli se "lössähtää". Se kyllä kokoaa hyvin, selkä ja takatassut kulkee mainiosti, mutta kuitenkin se vaan jotenkin venyy ja kaivautuu maahan kiinni, ja sieltä sitä ei niin vaan nosteta. Ohjelma meni siis ihan ok hyvin, mutta siitä ei jäänyt hyvä fiilis päälle. Saatiin vähän reilu 60%, joka oli tuloksenakin ihan ok.

Menimme tuon saman ohjelman muutama viikko aiemmin, ja sillon ei todellakaan mennyt nappiin. Mokattiin ihan kunnolla, mm. unohdin ohjelman kerran, Hessu alkoi rellestää keskilaukassa yms, joten olin tyytyväinen kun suoriuduttiin jo paljon paremmin :D Tosin silloin olin vielä aika kipee, joten laitetaan sen piikkiin :)

Jäljellä oli vielä junnucup-luokka, jossa saatiin mennä nivelillä ihan pakon edestä, mikä ihana helpotus :D Tein tosi lyhyen verryttelyn. Ihan vaan sen verran, että sain Hessun hereille ja kuulolle, sitten mentiinkin suoraan radalle. En keskittynyt radalla mihinkään muuhun, kuin siihen, että muistan ohjelman. Jostain syystä tuntui, etten osaa sitä. Yllätyksekseni kuitenkin muistin ohjelman hyvin ja pääsimme lopputervehdykseen asti.

Odoteltiin palkintojenjakoa

Tuloksemme oli 63,036%, eli aika kivat prosentit, ottaen huomioon, etten edes keskittynyt ratsastamiseen! Vain ja ainoastaan siihen, että muistan ohjelman :D Oltiin pitkän aikaa 2. sijalla ja saatiinkin odottaa monta tuntia, että tiputaanko sijoilta, sillä menin niin luokan alussa ja osallistujia oli lähemmäs 30. Nyt kuitenkin tärppäsi niin kivasti, että sijotuttiin 6. sijalle ja luokassa sijoittui 7 parasta, eli ei edes oltu viimeiset sijoittuneet! :D

Matkalla palkintojenjakoon ohi pelottavan vesilammikon

Tää kuva on jotenkin vaan tosi hauska :D Niin söpöjä heppoja kaikilla :3


Mun kamera oli täynnä hauskoja kuvia tästä tilanteesta :D Tuuli niin hirveesti, että toi ruusuke peitti Hessun näkökentän ja se raukka ei tiennyt, että miten päin olisi päänsä kääntänyt ;D
Nyt jäi kyllä hyvä fiilis kisoista :) Mulla on jo tarkka visio päässä, miten lähdetään parantamaan Hessun liikkumista ja muutenkin ohjelmien ratsastusta, joten saa nähdä tuleeko sillä tulosta. Nyt on tässä on kuitenkin ainakin parin viikon kisatauko ja katsotaan sitten, että kuinka kauas suunnataan seuraavaksi kisaamaan :)



sunnuntai 7. kesäkuuta 2015

Verta, hikeä ja kyyneliä

Otsikko kuvastaa harvinaisen hyvin meidän viimeviikkoista lauantaita.

Mun ja Hessun päivä alkoi tuolloin iloisissa fiiliksissä ja napsittiin kymmenittäin hassuja selfieitä :D Taisimpa ig:ssäkin vähän hehkuttaa loman ihanuutta, mutta en aavistanutkaan mitä edessä vielä oli... :/

Nyt olisi niin paljon kerrotavaa, mutta jotta asiat menee aikajärjestyksessä, niin aloitan tästä meidän viikon takaisesta keissistä :D

Vihdoinkin meitsikin pääsi kesälaitumille viime viikon lauantaina :D Mun loma alkoi vähän erilaisella tavalla. Ratsastin tuolloin lauantaina pojat normaaliin tapaan, jonka jälkeen tein iltatallin, eli hain hepat sisälle ja laitoin ruuat nenän eteen. Naureskelin sitten siinä kun Hessu vaan alkoi touhuamaan jotain omiaan karsinassa eikä koskenutkaan iltapuuroonsa. Sen verran tyhmä kun olen, niin ei hälytyskellot tuossa vaiheessa vielä soinut mulla yhtään.

Olin sammuttanut jo valot ym, vaihtanut takin päälle ja vetämässä mopokypärää päähän kun ajattelin vielä käydä antamassa Ekulle ja Hessulle iltapusut. Hessua ei kuitenkaan näkynyt ollenkaan ja kun menin katsomaan, niin se makasi karsinassaan ihan hiestä märkänä. Yritin kuunnella sen vatsaääniä, mutta aika huolestuttavan hiljaiselta kuulosti. Tein diagnoosin, että Hessulla on ähky. Hylkäsin tietty lähtösuunnitelmat heti ja kävin nappaamassa parafiiniöljypurkin lääkekaapista. Kun olin tullut takaisin, niin Hessu makasi jo ihan raadon näkösenä karsinassa ja mulle tuli tuosta näystä kauhea flashback liittyen Cheryn lopetukseen. Kiljasin sitten ehkä turhankin äänekkäästi ja Hessu pomppasi pystyyn saman tien ja ihan kuin olisi sanonut "Ei tässä mitään, vähän vaan pötköttelin".

Suunnattiin suoraan kentälle kävelemään kenttää ympäri ja välillä aina juotin parafiiniöljyä. Kun reipas ponipoika suunnisti paikalle, niin vaihdettiin kävelytysvuoroja tasaisin väliajoin. Pääsin sitten siinä hakemaan kuumemittarinkin, mutta se näytti ihan normaalia Hessun ruumiinlämpötilaa. Välillä kävi myös mielessä, että Hessulla olisi auringonpistos, joten hoidettiin montaa eri sairautta samaan aikaan. Alkuillasta (n. 6-10 aikaan) Hessua piti kävelyttää kokoajan tai muuten vahtia, ettei se makoile. Karsinassa se oli tosi tuskainen, peruutteli seiniin ja meinasi kaatua. Silloin ei kyllä ollut hauskaa, mutta näin jälkeenpäin mietittynä nauratti, kun Hessu tuli aina karsinan oven eteen, katsoi mua silmiin ja paukutti maata. Se yritti hirveästi komentaa mua ja aina kun menin sen viereen niin se oli ihan, että "Auta nyt, tee mulle jotain!". Hessu oli tosi väsynytkin jo siihen aikaan illasta, mutta se lähti aina tosi mielellään kävelemään. Kierrettiin myös peltotietä ympäri ja siellä se virkosi välillä jo ihan kunnolla. Tilanne ei kuitenkaan rauhoittunut, joten oli pakko soittaa eläinlääkäri paikalle. Jouduttiin n. tunti odottelemaan eläinlääkäriä ja mulla oli kyllä jalat jo ihan muussina siinä vaiheessa kun olin koko päivän touhunnut ja rampannut paikasta toiseen. Onneksi Hessu ei enää yrittänyt makoilla, mutta karsinassa se kierti vain pientä ympyrää ihan apaattisen näköisenä.

Kokeiltiin huijata, että sammutettiin valot ja jätettiin hepat nukkumaan, mutta mentiinkin oikeasti vakoilemaan satulahuoneen ikkunasta. No, ei Hessu rauhoittunut, se oli niin kipeä. Onneksi eläinlääkäri kurvasi paikalle joskus 11(?) aikaan, sillä mulla oli kyllä kaikki keinot jo siinä vaiheessa käytetty. Hessu sai kipulääkettä ja sen olo alkoi pikkuhiljaa helpottaa. Eläinlääkäri meinasi vielä letkuttaa Hessun. Laitettiin jo kaikki valmiiksi letkutusta varten, mutta sitten alkoikin se päivän(tai no yön) verinen osuus.

Hessu ei suostunut millään nielemään letkua. Siinä kävi sitten niin, että letku katkaisi jonkun verisuonen ja verta tuli suihkuna. Ja nyt en yhtään liiottele, siis ihan oikeesti sitä tuli kuin hanasta! Oon nähnyt sellaista vaan kauhuleffoissa ja oli tosi karua katsella kun oma pikku höpönassu vuodattaa karsinaansa ison vesilammikon. Mun ilme oli kuulemma vielä huolestuttavampi kuin Hessun verenvuoto (voikohan se muka olla mahdollista :o) :D. Verta tuli niin pitkään, eikä se yhtään hillittänyt, joten ehdin jo luulla, että Hessu vuotaa kuiviin. Hessuhan ei tietty pysynyt paikallaan vaan pyyhki sitä veristä nenuaan ympäri karsinaa ja maalasi kaiken suolakivestä heinähäkkiin ja juoma-automaattiin lähtien punaiseksi. Odoteltiin eläinlääkärin kanssa, että vuoto vähän hillittää ja sitten eläinlääkäri lähti, koska letkutusta ei pystytty tekemään.

Kipulääke alkoi vaikuttaa ja Hessulle alkoi pikkuhiljaa maistua heinä. Rassukalla oli niin nälkä, että jopa karsinassa olevat veriset heinätkin kelpasivat sille. Tuotiin pieni satsi puhtaampaa heinää häkkiin sille ja sen jälkeen alettiin tekemään pikaista puhdistusta, sillä Hessun karsina (ja jotenkin tosi taidokkaasti myös sen ympärys ;D ) näytti siltä, kuin siellä olisi tapettu joku. Kaikki vesiastiat, jotka oli letkutusta varten varattu, Hessu oli sotkenut verestä punaiseksi. Näytti kuin niissä olisi ollut litroittain verta ja sitä olisi vielä valunut ylikin. Hessu ehti tunkea verisen nenunsa heinäkärryihinkin, joten siinäpähän sitten puolen yön aikoihin meidän tallissa oli kova touhu päällä kun pestiin verisiä ämpäreitä ja kottikärryjä. Siinä vaiheessa alkoi kuitenkin jo hymyilyttää, koska Hessu oli taas oman itsensä oloinen.

Hessun mahakin alkoi toimia normaalisti ja poika oli niin väsynyt, että jätin sen nukkumaan (ja muut hevoset, jotka olivat erittäin äkäisiä nukkumarauhan menettämisestään) ja suuntasin kotiin joskus 1-2 välillä yöllä. Hauskaa oli se, että liikkeellä oli päättäripäivän bileistä tulevaa porukkaa ja huomasin, että verisine ja parafiiniöljyisine ratsastushousujeni kanssa en ollut yhtään sen räjähtäneemmän näköinen kuin monet juhlijoista :D Mun ilta oli mahdollisesti sisältänyt paljon enemmän toimintaa ja jännitystä kuin niiden ;)

No mutta ähkystä selvittiin ja jatkettiin pikkuhiljaa taas valmistautumista kisoihin, joista lisää seuraavassa postauksessa :)

Voi Hessurassukkaa :D
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin... :)