perjantai 31. heinäkuuta 2015

Videoita vuosien takaa +Cheryn ikävöintiä

Innostuin tässä katselemaan vähän vanhempia videoita, ja voi että mitä aarteita sieltä löytyikään. Cherystä löytyi paljon matskua ja itku kurkussa hammasta purren niitä katselin.

Nyt täytyy kertoa (vaikka harvinaisen syvälliseksi meneekin), että on kulunut puoli vuotta, enkä ole edelleenkään päässyt yli Cheryn poismenosta. Ei ole kulunut yhtäkään päivää ettenkö olisi muutamaa kyyneltä vuodattanut ponin vuoksi. Olo ei vaan ole helpottanut yhtään :(
Luulen tämän pitkittyneen suremisen johtuvan osittain siitä, että omistan tosi tehokkaan tunteiden säätely/piilotus -järjestelmän. En ollut Cheryn lopetuksen jälkeen päivääkään(!!) poissa koulusta Cheryn vuoksi, vaikka niin olisin kuvitellut käyvän. Ilmotin vain pikaisesti kaikille, että face2face ei puhuta aiheesta ja koulussa mun olo oli tosi helpottunut, sillä Chery ei ollut koskaan ollut osana mun kouluelämää, muuta kuin ajatuksissa. Toki pari kertaa oli lähellä, etten alkanut kesken tunnin itkeä. Kotona ja tallilla elämä olikin sitten ihan helvettiä.

Olin pitkään niin sekaisin tapahtuneesta, etten oikein osannut käsitellä ponin kuolemaa loppuun. Pystyin jo puhumaan siitä muiden kanssa, mutta samaan aikaan vaan torjuin asian mielessäni ajatellen niin kuin poni olisi vielä elossa. Nyt se on kuitenkin alkanut kostautumaan, sillä olen tässä ihan lyhyen ajan sisällä alkanut menettää itsehillintääni. Ehkä oon viimein sisäistänyt ettei mummokultaa enää ole ;( Cheryn haudalle pystyin astelemaan ensimmäisen kerran vasta alkukesästä. Kävin siellä kahdesti, mutta nyt se tuntuu taas niin kauhean ylitsepääsemättömältä asialta, etten ole voinut sinne mennä. Toki hauta täytyisi siistiä, laittaa risti ja kukkia, mutta kun ei vain kykene, ainakaan vielä toistaiseksi :/

Tämän tekstipätkän kirjoittaminen jo pelkästään aiheuttaa karmivan kyyneltulvan, joten eiköhän vaiheta aihetta siis vähän positiivisemmaksi. Löysin muutaman hauskan videon, jotka haluan nyt jakaa uudelleen vuosien jälkeen :)



Tämä video on seurakisoista helmikuussa 2011. Luokan korkeus oli 70cm. Meidän rata oli niin siisti ja kivan näköinen (mitä nyt pientä ristilaukka-laukanvaihto -säätöä Cheryn osalta)  kunnes sarjan jälkeen tapahtuu pieni läheltä piti -tilanne, koska minä ja Chery aioimme lähteä molemmat eri suuntiin. Mummo yritti olla siinä niin jääräpää :D Kohtaloksi koitui kuitenkin lopulta niin karmivan pelottava portti-este! Siis kyllähän tollaset punaset portit syö pieniä poneja ;)






Ylempi video on kahden vuoden takaa ja alempi on sitten yli kolmen vuoden takaa. Mulle tulee näistä niin hyvä mieli ja ette uskokaan kuinka kovasti kaipaan Ekulla maastoesteilyä. Juuri kun ehditiin päästä lajissa vauhtiin (eli sijoittua meidän ekoissa kenttäkisoissa), niin sitten Ekun jalat eivät enää kestäneet hyppäämistä. Tai no, ei kukaan eläinlääkäri hyppämistä ole koskaan kieltänyt, mutta oma maalaisjärki alkoi jo sanoa, ettei Ekun rakenteen vuoksi hyppääminen enää sovi sille useampien pikkusaikkujen jälkeen. Tässä nyt oottelen, että taivaalta tippuisi mulle Ekku nro2, jolla pääsisin taas kenttäradoille :D
(p.s. 2 vuotta mennyt ja laittaisin edellenkin videon taustalle Darinia, jota mun soittolistat on ihan täynnä ;D)



Päivä, jolloin Ekku ja Chery muuti meidän juuri valmistuneeseen talliin 2,5 vuotta sitten. Tässä pätkässä Ekku oli tutustumassa tarhaansa ja teki pohjatestauksen :)
(Ja voi kyllä, muumimusiikki tulee jo korvista pihalle :D )




Hessu-höpöstä täytyy totta kai laittaa myös video, vaikka tämä on "vain" reilusti vajaa 2 vuotta vanha (tai no ehkä mieluummin  yli 1,5v vanha, tai jostain siitä väliltä :D ) Ostin estesukuisen KOULUhevosen, mutta lähdin silti aika extempore vaan seuranmestaruuskisoihin 80cm luokkaan. Uusinta oli 90cm, mutta ilmoittautuessa ei käynyt pienessä mielessäkään, että oltaisiin oikeasti uusintaan päästy. Esteitä me ei oltu treenattu juuri yhtään! :D No niin me vaan päästiin uusintaan ja nollarata tuli perusradalta sekä uusinnasta! Tulos riitti seuranmestaruus pronssiin :) Kyllä se vaan niin on, että kun hyppääminen on verissä (ainakin Hessun osalta), niin treenaaminen on aivan turhaa ;)
No ei vaineskaan. Jos me olisimme esteratsukko niin kyllä noiden ratojen perusteella joutuisimme aika hirveästi vielä treenaamaan :D Ainakin jos korkeutta tulisi esteille lisää.

Laittelen näitä vielä joskus lisää kun löytyy. Paljon tuli vastaan semmosta matskua, joka nostatti aivan liian kovan häpeän pintaan :D Onneksi en sentään ole ihan kaikkia ponityttö-sekoilujani julkisuuteen jaellut :D Ehkä kaikki pienet heppatytöt (ja miksei pojatkin), ole vähän höpsöjä joskus? (sanokaa pliis, että on, en muuten kestä ;D )

2 kommenttia:

  1. Moi! Mä löysin sun blogin sattumalta kun rupesin etsimään vanhan ponini mahdollisia tietoja googlesta että josko joku olis joskus nettiaikana laittanut jotain.. Mun poni nimeltä Charlotta synnytti varsan jota kutsuimme Puliksi mutta ristimme Cheryleiksi. Tunnistin noista kuvista 'pulin' valkoisesta piirrosta naamasta että kyseessä on Lotan varsa. Mulla se vietti ensimmäiset elinkuukautensa kunnes lähti maailmalle. Mulla on siitä vauvakuvia joita voin laittaa tulemaan jos haluat :) Siis en tiä mutta tuli vaan tarve kirjoittaa kun Lotta aina joskus käy mielessä kun jouduin siitä aikoinaan luopua enkä oikein tiedä että minne loppujen lopuksi päätyi.. Joten oli kiva yllätys löytää sen varsan kuvia netistä ja kiva lukea että sillä on ollut hyvä elämä.
    -Nina-

    VastaaPoista
  2. Mulla on kulunu vuosi mutta en oo vieläkään päässy yhen hepan menetyksestä yli:|

    VastaaPoista